Helena Hirvonen & Paula Saikkonen
2.3.2020
Koronapandemian vaikutukset ulottuvat pitkälle. Erityisen kohtalokkaita ne voivat olla haavoittuvassa asemassa oleville kansalaisille, joiden tilanne heikkenee entisestään, mikäli epidemian rajoitustoimet pitkittyvät. Esimerkiksi omaishoitajat, mielenterveyspotilaat, vammaiset, päihdeongelmaiset, maahanmuuttajat ja erityisesti lapset ja nuoret kuuluvat tähän joukkoon. Tunnettuja ovat 1990-luvun laman seuraukset, jotka näkyivät ylisukupolvisena huono-osaisuutena ja moninaisena palveluntarpeena. Sosiaalipoliittisen tiedontuotannon tarpeeseen pandemiasta selviytymiseksi on tänä keväänä herännyt myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, joka on pyytänyt alan asiantuntijoilta, mukaan lukien Sosiaalipoliittinen yhdistys ry, lausuntoja siitä, millaisia tarpeita koronapandemiasta selviytyminen on aiheuttanut ja voi aiheuttaa sosiaalipalveluille.
Hieman kärjistäen voi esittää, että sosiaalipalvelut toimivat hyvin silloin kun niiden tarvetta ei arkisessa elämässään sen suuremmin huomaa. Arkisen muistutuksen toimeentulovaikeuksissa olevien avuntarpeesta on tavallisesti tuonut esimerkiksi kadun varrella kiemurteleva leipäjono. Pandemian aiheuttamien rajoitusten myötä palvelua tarvitsevat ihmiset ovat tänä keväänä kuitenkin kadonneet osin jopa ammattilaisten tutkalta. Esimerkiksi lastensuojeluilmoitusten määrä on tippunut kevään kuluessa, mitä ammattilaiset pitävät hälyttävänä merkkinä piiloon jäävästä palveluntarpeesta. Helsingin sanomat puolestaan raportoi kaupungissa vaeltelevista nälkäisistä ja toimettomista asunnottomista, joita etsivän lähityön sosiaaliohjaajat eivät päiväkeskusten sulkeutumisen myötä ole tavoittaneet. Näiden ja monien muiden ryhmien avuntarpeeseen kunnissa on kyettävä akuutin kriisin helpottaessa vastaamaan.
Pandemian aiheuttamat rajoitteet ovat heikentäneet monien toimeentuloa ja syventäneet toisten vaikeuksia entisestään. Toimeentulovaikeuksissa olevien hätään vastaaminen on sosiaalipoliittisesta näkökulmasta katsottuna keskeistä pandemian vaikutuksista selviytymisessä. Tulevaisuutta ajatellen se on tärkeää erityisesti lapsiperheiden osalta. Kevään kuluessa jotkin itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat, kuten maksuton kouluruokailu, ovat näyttäytyneetkin keskeisinä arjessa selviytymisen tukipilareina eittämättä kaikissa lapsiperheissä, etenkin pienituloisissa. Järjestöt ja seurakunnat vastasivat perheiden akuuttiin hätään kevään aikana lisäämällä esimerkiksi ruoka-apua. Vaikka kesäloma on vasta aluillaan, kenties aiempaa useammassa perheessä toivotaan entistäkin hartaammin, että koulut ja päiväkodit voivat avata ovensa elokuussa normaalisti.
Ihanteellisessa tilanteessa sosiaalipalvelut tavoittavat niitä tarvitsevat ja niistä hyötyvät ennen kuin ongelmat pääsevät kasautumaan niin normaalitilanteessa kuin kriisin aikana. . Kasvokkaisten kohtaamisten vähennyttyä pandemian aikana on digitaalisten palvelu- ja tiedotuskanavien käyttöä lisätty. Väestöryhmien mahdollisuudet näiden kanavien käyttöön vaihtelevat kuitenkin paljon. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset jäävät helposti näiden palvelukanavien ulkopuolelle koska tarvittavaa osaamista sähköisten palveluiden käyttämiseen ei ole tai sopivat laitteet puuttuvat.
Sosiaalipalveluiden vahvuus on ollut se, että ne ovat lähellä ihmistä ja siten niitä voidaan räätälöidä alueelliset erot huomioiden. Kuntien väestörakenne, palveluntarve sekä niiden valmius etädigipalveluiden tarjoamiseen vaihtelee eri puolilla Suomea. Onkin välttämätöntä löytää ja ottaa valtakunnallisesti käyttöön sellaiset hyväksi havaitut työtavat, joilla on kuluneen kevään aikana onnistuneesti tavoitettu erityisryhmiin kuuluvia kuten asunnottomia ja haavoittuvassa asemassa olevia. Tämä edellyttää paitsi yhteistyötä kunnissa yli hallinnollisten sektorirajojen myös aiempaa tiiviimpää ja sujuvampaa viranomaisyhteistyötä paikallisten ja valtakunnallisten toimijoiden kuten TE-palveluiden, opetustoimen, Kelan ja terveydenhuollon välillä. Palveluiden väliin putoaminen voi viivästyttää avun saamista ja aiheuttaa pidemmällä aikavälillä mittavia kustannuksia.
Sosiaalipalveluissa pandemian seurausten hoitamisessa on ”ennakoitava ennakoimatonta” kaikkien sosiaalihuollon asiakasryhmien osalta. Koronapandemian seurausten synnyttämä, ja sen mahdollisen pitkittymisen aiheuttama palvelutarve edellyttääkin kaikkien mahdollisten olemassa olevien resurssien hyödyntämistä. Tämä tarkoittaa sosiaalipalveluiden kohdalla yhteistyötä muiden hallinnonalojen kanssa ja myös tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Lisäksi tarvitaan tulevaisuusvaliokunnankin peräänkuuluttamaa tutkimustyöhön ja -tietoon pohjautuvaa asiantuntemusta, jollaista Sosiaalipoliittisen yhdistyksen jäseniltä löytyy rutkasti. Yli satavuotiaan yhdistyksen tehtävä sosiaalipolitiikan tunnetuksi tekemisestä ja yhdyssiteenä toimimisesta sosiaalipolitiikan tutkimuksen ja käytännön alalla toimivien välillä on siten ajankohtainen ja arvokas.
Helena Hirvonen (puheenjohtaja) ja Paula Saikkonen (varapuheenjohtaja)
Sosiaalipoliittinen yhdistys ry