Jokaisella on kokemusta hoivasta, eli siitä, että toinen ihminen huolehtii tai auttaa huolehtimaan perustarpeiden tyydyttymisestä, kuten ravinnon saannista tai puhtaudesta (ks. Hoppaia ym. 2016). Kaikki lapset tarvitsevat hoivaa yhtä lailla kuin moni aikuinen tai ikääntynyt.
Hoivapolitiikkaa
Sosiaalipoliittisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta ikääntyneiden ihmisten hoivaa on vaikeampi määritellä taloudellisena investointina, toisin kuin lasten hoivaa. Lapset voidaan määritellä tulevina veronmaksajina, vanhukset lähinnä julkisten varojen kuluttajina.
Osin tämän taakkanäkökulman vuoksi, sekä väestön ikääntyessä, on hoivasta tullut keskeinen julkisen keskustelun ja politiikan, etenkin talouspolitiikan alue. Hoivan taloudesta puhutaan kuitenkin hyvin yksinäkökulmaisesti. Tuon esiin joitakin vaihtoehtoisia, yhtä tärkeitä näkökulmia hoivan talouteen.
Osa taloutta
Hoiva ei ole taloudesta erillistä, vaan ennemminkin talouden perusta (Jochimsen & Knobloch 1997). Mikäli kukaan ei huolehtisi lapsista, sairaista, vammaisista ja vanhoista ihmisistä, kun he tarvitsevat hoivaa ja apua, ei talous toimisi.
Myös ikääntyneiden tarvitsema hoiva on julkisen talouden kannalta merkittävää. Hoivapalvelut ja hoivaan tarvittavien tarvikkeiden ja välineiden tuottaminen luovat työpaikkoja. Tämä nostaa työllisyyttä ja lisää verotuloja. Koska 90 prosenttia hoiva-alalla työskentelevistä on naisia, on ikääntyneiden hoivalla keskeinen rooli juuri naisten työllisyyden kannalta (Tevameri 2023).
Hoivapalvelut myös vapauttavat naisia osin kotona tehtävästä hoivatyöstä. Silti suurin osa tällaisesta läheis- tai omaishoivasta on määritelty naisten vastuuksi. Se ei ole pieni vastuu, sillä on arvioitu, että noin 80 prosenttia ikääntyneiden hoivasta saadaan läheisiltä (World Health Organization 2022).
Hoiva on tuottavaa
Hoivapalvelut ovat silti merkittävä julkinen infrastruktuuri, yhtä lailla kuin moottoritiet tai rautatiet. Infrastruktuuri mahdollistaa talouden, yritysten ja ihmisten arjen sujuvan toiminnan ja on siten investointi. Investoinnilla tarkoitetaan sijoittamista tai varojen käyttöä johonkin, jotta se tuottaisi tulevaisuudessa jotain (Himmelweit 2025).
Suomen hallitus suunnittelee kestävää vajaan viiden miljardin investointiohjelmaa vuosille 2026–2030. Siitä on tarkoitus rahoittaa pääosin erilaisia liikennehankkeita. Britanniassa toimiva Women’s Budget Group (De Henau & Himmelweit 2020), joka tekee feministisen taloustieteen tutkimusta ja poliittista vaikuttamistyötä, laski, että samalla investoinnilla hoivapalveluihin saadaan 2,7 kertaa enemmän työpaikkoja, verrattuna rakentamiseen investoimalla.
Julkiset kustannukset
Hoivapalveluita kuitenkin harvoin määritellään investoinneiksi. Niistä puhutaan lähinnä julkisen talouden rasitteena. Usein näytetään nopeasti nousevaa käyrää julkisista vanhuusmenoista. Ne ovat noin 40 miljardia euroa (Puroharju 2026).
On tärkeää kuitenkin huomioida, että näistä menoista 87 prosenttia kohdentuu toimeentuloturvaan, pääosin vanhuuseläkkeisiin. Palveluihin käytetään vanhuusmenoista vain 13 prosenttia (Kuivalainen ym. 2026).
Silti samaan aikaan, kun ikääntyneiden määrä kasvaa, on kaikkiin hoivapalveluihin pääsy entistä vaikeampaa: asumisen sisältäviin, kotiin tuotaviin ja omaishoidon tuen saaminen (Kuivalainen ym. 2026; Sotkanet). Vaikka ikääntynyt väestönosa on osin terveempää kuin aikaisemmin, hoivan tarve ei ole vähentynyt -se on pääosin siirtynyt vain myöhemmäksi (esim. Weber & Loichinger 2020).
Terveys- vai hoivapalvelut?
Koska palveluihin pääsyn vaikeuttaminen ei poista hoivan tarpeita, jäävät hoivan tarpeet joko vastaamatta, tai ne suuntautuvat muualle. Usein apua haetaan terveydenhuollosta. Tätä heijastaa esimerkiksi se, että asumispalveluissa asuvat ikääntyneet käyttävät kotona asuvia huomattavasti vähemmän terveydenhuollon palveluita (Forma ym. 2023).
Hoivan tarpeisiin vastaaminen terveydenhuollon palveluilla on kallista. Hoivapalveluiden tuottaminen on suhteellisen edullista ja niihin sijoittaminen säästää terveydenhuollon kustannuksia. Kotihoidon palveluiden tuotantokustannukset ovat alle 50 euroa tunnilta, tehostetussa palveluasumisessa kustannukset ovat vuorokaudelta noin 200 euroa ja sairaalavuorokauden kustannus on vähintään kaksinkertainen (THL).
Omaishoiva ei ole ilmaista
Toinen suunta, mihin hoivan tarpeet suuntautuvat, kun hoivapalveluihin ei päästä, on omaisten ja läheisten apu ja hoiva. Sen määrää on vaikea arvioida, koska ei ole sovittu sitä, millainen määrä hoivaa riittää määrittämään henkilön hoivaajaksi. On kuitenkin arvioitu, että noin 10 prosenttia Suomen aikuisväestöstä hoivaa läheistään. Jopa yli puolet 45–64-vuotiaista naisista huolehtii läheisestään käyttäen tähän enintään 11 tuntia viikossa. (Kääriäinen & Van Aerschot 2025) Omaishoidon tukea saa reilu prosentti aikuisväestöstä ja osa heistä ei hoivaa ikääntyneitä (Sotkanet).
Julkisessa keskustelussa on viime aikoina väitetty, että perheet eivät riittävästi huolehdi ikääntyneistä läheisistään. Eurooppalaisissa vertailuissa omais- ja läheishoitajien määrä on Suomessa kuitenkin yleensä korkeampi kuin keskimäärin Euroopan Unionin jäsenmaissa (Pot ym. 2026).
On tärkeää huomioida, että omais- ja läheishoiva eivät ole ilmaisia. Olennaista on pohtia myös sitä, kuka kustannukset kattaa. Omaishoidon tuki on julkinen kustannus ja siihen menee noin 10 prosenttia hoivapalveluihin käytetyistä julkisista menoista, reilut 300 miljoonaa euroa. Vaikka omaishoivan taloudellista arvoa on vaikea määrittää, Suomen kansataloudessa palkattoman hoivan ja kotityön (kotitaloustuotannon) bruttoarvonlisäys oli Suomessa 76,5 miljardia euroa vuonna 2022. Tämä vastasi noin 20 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) joka oli 266 miljardia (Tilastokeskus 2024). Vaikka vain osa tästä työstä on hoivaa, voidaan omaishoidon tukea pitää hyvänä investointina.
Investointi teknologiaan
Samaan aikaan, kun hoivapalveluista säästetään, ollaan ainakin poliittisissa asiakirjoissa ja puheissa valmiita investoimaan teknologiaan, jonka tarkoituksena on tukea hoivaa. On jopa tavoiteltu sitä, että teknologialla voitaisiin korvata hoiva-alan työntekijöitä (HE 113/2025).
Teknologiasta voi olla apua, esimerkiksi lääkkeiden jakamisessa annospusseihin ja niiden ottamisen muistuttamisessa. Teknologiaa tarjoillaan kuitenkin usein avuksi ylioptimistisesti. Ei välttämättä huomioida sitä, että myös teknologiasta syntyy kustannuksia. Sen ostaminen, asentaminen, ylläpitäminen, päivittäminen, uusiminen ja huoltaminen vaativat rahaa ja työvoimaa. Tämän työvoiman palkkataso ja siten siitä syntyvät kustannukset ovat yleensä korkeampia kuin hoiva-alan työntekijöiden. Teknologian käytön opetteluun kuluu aikaa, usein hoivaa tarvitsevalta ikääntyneeltä sekä työntekijältä. Sekin maksaa ja vie työntekijältä aikaa, jota voitaisiin käyttää hoivatyöhön (Salmensuu ym. 2025).
Hoiva on kuluttamista
Lopuksi tuon esiin hoivan taloudesta kuluttamisen. Palveluiden asiakkaina olevat ikääntyneet ovat kuluttajia myös julkisissa palveluissa. Niistä maksetaan asiakasmaksuja ja verrattuna muiden ikäryhmien käyttämien palveluiden asiakasmaksuihin, ne ovat korkeammat.
Ikääntyneiden julkisten palvelujen rahoituksesta 16 prosenttia katetaan asiakasmaksuin, kun terveydenhuollossa osuus on neljä prosenttia ja lasten ja perheiden palveluissa reilu kolme prosenttia. (Zechner ym. 2025a; 2025b.)
Hoiva on kriittistä intrastruktuuria
Talous on vai yksi näkökulma hoivaan. Hoivaan tarvitaan resursseja, mutta niiden käyttämisessä ja jakamisessa ei voi tukeutua vain ikääntyneiden hoivapalvelut kulueränä-ajatteluun.
Politiikassa voidaan aina päättää toisin, myös resurssien käytöstä. Tästä on esimerkkinä puolustusmenojen nopea lisääminen. Mikäli ikääntyneiden hoiva määriteltäisiin yhtä kriittiseksi asiaksi kuin puolustus, voisivat ikääntyneet ehkä saada laadukasta tarvitsemaansa hoivaa.
Minna Zechner, professori, Helsingin yliopisto
Lähteet
De Henau, Jerome & Himmelweit, Susan (2020) A Care-Led Recovery from Coronavirus. Women’s Budget Group. https://www.wbg.org.uk/publication/a-care-led-recovery-from-coronavirus/
Forma, Leena, Aaltonen, Mari, Teräväinen, Pia & Pulkki Jutta (2023) Mikä maksaa ja kuka maksaa? Ikääntyneiden hoidon kustannukset ja rahoitus -pilottitutkimus. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. https://kaks.fi/julkaisut/mika-maksaa-ja-kuka-maksaa-ikaantyneiden-hoidon-kustannukset-ja-rahoitus-pilottitutkimus/
HE 113/2025 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/HE%20113%2F2025%20vp
Himmelweit, Susan (2025) Care as investment in infrastructure. Oxford Review of Economic Policy 41, 688–701. https://doi.org/10.1093/oxrep/graf034
Hoppania, Hanna-Kaisa, Karsio, Olli, Näre, Lena, Olakivi, Antero, Vaittinen, Tiina, Sointu, Liina & Zechner, Minna (2016) Hoivan arvoiset –vaiva yhteiskunnan ytimessä. Helsinki: Gaudeamus.
Jochimsen, Maren & Knobloch, Ulrike (1997) Making the hidden visible: the importance of caring activities and their principles for any economy. Ecological Economics 20(2),107–112. https://doi.org/10.1016/S0921-8009(95)00099-2.
Kääriäinen, Juha & Van Aerschot, Lina (2025) Suomi loistaa läheisten tekemän pitkäaikaishoivan tarjoajana. Politiikasta 27.8.2025. https://politiikasta.fi/suomi-loistaa-laheisten-tekeman-pitkaaikaishoivan-tarjoajana/
Kuivalainen, Susan, Jalovaara, Marika, Jalagin, Seija, Berg, Venla, Danielsbacka, Mirkka, Hanell, Tomas, Hellstrand, Julia, Junna, Liina, Kailaheimo-Björkqvist, Sanna, Kauhanen, Iida, Kauppinen, Timo, Kmak, Magdalena, Korhonen, Kaarina, Kuitto, Kati, Leinonen, Taina, Lindroos, Jarna, Linnosmaa, Ismo, Lyytikäinen, Teemu, Lyytinen, Eveliina, Nisén, Jessica, Pellander, Saara, Pitkänen, Joonas, Salonen, Laura, Sundbäck, Liselott, Vaalavuo, Maria, Valkonen, Tarmo & Zechner, Minna (2026) Suomen väestökehityksen seurauksiin on varauduttava nyt. Demography-tutkimusohjelman tietopaketti 1/2026. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026051142071
Pot, Mirjam, Kadi, Selma & Kalavrezou, Niki (2026) Good Practices and Remaining Challenges in Supporting Informal Carers. Vienna: European Centre for Social Welfare Policy and Research. https://www.euro.centre.org/publications/detail/5394
Salmensuu, Olli, Hyttinen-Huotari, Virva, Isotalo, Jenni, Rijken, Mieke, Linnosmaa, Ismo & Kaarakainen, Minna (2025) Systematic Review of Effects of Medication Dispenser Use by Home-Dwelling Older Adults. Nursing Research 74(4), 305–312. DOI:10.1097/NNR.0000000000000824
Sotkanet: Tilastotietoa väestön terveydestä ja hyvinvoinnista. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index
Tevameri, Terhi (2023) Sote-palveluala Työvoima, yksityisen sektorin rooli ja kansainvälistyminen. Helsinki: TEM. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/f8b82b6b-11da-48c0-86bc-17a5fb6f20ea
THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) Sote-talous – Yksikkökustannukset. https://thl.fi/data-ja-tilastot/sote-talous/yksikkokustannukset#sote-talous-yksikkokustannukset
Tilastokeskus (2024) Kotitaloustuotannon arvo putosi vuonna 2022. https://stat.fi/julkaisu/cln35ifq4air10cuthq58ehjx
Weber, Daniela & Loichinger, Elke (2020) Live longer, retire later? Developments of healthy life expectancies and working life expectancies between age 50–59 and age 60–69 in Europe. European Journal of Ageing, 19, 75–93.
World Health Organization (2022) Long-term care. https://www.who.int/europe/news-room/questions-and-answers/item/long-term-care
Zechner, Minna, Ilmarinen, Katja & Korpelainen, Anne (2025a) Eläkettä saavan hoitotuen hakijoiden avun tarpeet, hoivan kustannukset ja taloudellinen tilanne. Gerontologia 39(1), 34–52. https://doi.org/10.23989/gerontologia.147228
Zechner, Minna, Sihto, Tiina & Hagelin, Anni (2025b) Mitä hoiva maksaa sitä tarvitseville ja heidän läheisilleen? Hoivakustannukset taloudellisen lukutaidon näkökulmasta. Janus 33(1), 81–99. https://doi.org/10.30668/janus.144440