Paula Saikkonen
29.11.2019
Nykyinen hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta. Tavoite on hyvä paitsi hyvinvointivaltion rahoitusta ajatellen mutta myös siksi, että työ näyttää edelleen suojaavan köyhyydeltä kohtuullisen hyvin (ks. Mukkila ym. 2019). Työtulot tuovat useimmille perusturvaa paremman turvan myös sosiaalisen riskin (esim. työttömyys, vanhemmuus, vanhuus) toteutuessa. Kaikki eivät kuitenkaan ole samalla lähtöviivalla, kun sosiaaliturvan ansiotasoa lasketaan.
Sosiaaliturvajärjestelmä jakaa ihmiset palkansaajiin ja yrittäjiin. Palkansaajien kohdalla työnantaja maksaa sosiaalivakuutusmaksuja, kun taas yrittäjä luonnollisesti huolehtii itse omista maksuistaan. Yrittäjän sosiaaliturvaan vaikuttaa se, minkä suuruiseksi hän oman YEL-työtulonsa ilmoittaa. Korkeaksi ilmoitettu YEL-työtulo tarkoittaa parempaa turvaa riskin toteutuessa, mutta myös suurempia maksuja, mikä nostaa yrittäjän tuottaman palvelun tai tuotteen hintaa. Eri alojen (mahdollisesti alueidenkin) välillä on suuria eroja siinä, miten paljon yrittäjävoi käytännössä vaikuttaa tuotteensa hinnoitteluun.
Karkeasti voi väittää, että yrittäjää ja palkansaajaa turvataan sosiaalisilta riskeiltä samoin periaattein: mitä enemmän työtuloa, sitä parempi turva ja korkeammat maksut. Yksi poikkeus kuitenkin on: ansiosidonnainen työttömyysturva.
Ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa statuksella on väliä
Sekä yrittäjän että palkansaajan tapauksessa ansiosidonnaista työttömyysturvaa maksetaan peruspäivärahan päälle ja se edellyttää työttömyyskassaan kuulumista. Tähän yhtäläisyydet loppuvat. Yrittäjien ansiosidonnaisen sosiaaliturvan osuus rahoitetaan yrittäjien työttömyyskassasta, kun taas palkansaajien ansiosidonnaista osuutta rahoitetaan paitsi osin kassamaksuilla, niin myös Työllisyysrahastosta. Työllisyysrahastoon maksuja kerätään työnantajilta ja työntekijöiltä. Myös sivutoimisesti palkkatyössä olevat yrittäjät tai kassoihin kuulumattomat palkansaajat ja heidän työnantajansa maksavat työttömyysvakuutusmaksuja.
Palkansaajien ja yrittäjien työttömyyskassojen jäsenyysehdot, joilla oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan säädetään, poikkeavat niin ikään toisistaan. Yhtenä syynä on se, että yrittäjällä on usein palkansaajaa paremmat mahdollisuudet ennakoida muutoksia tuloissaan.
Tähän saakka sosiaaliturvajärjestelmä on varsin ymmärrettävä, jopa ennustettava. Yrittäjä kantaa palkansaajaa suuremman riskin, mutta hänellä on myös pääsääntöisesti suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa työtuloihin ja yrityksen hyvä menestys näkyy yrittäjän kukkarossa. Yritys saattaa olla myös realisoitavissa osaksi eläketurvaa, jota palkansaaja puolestaan kartuttaa työuransa aikana palkkatuloista. Kun status on selkeä – palkansaaja tai yrittäjänä – työttömyysturva on ennakoitavissa.
Kombityöläisten turvaverkossa ammottaa aukko
Järjestelmä sakkaa, kun henkilö tekee töitä palkansaajana ja yrittäjänä vaihtelevasti, jolloin hänestä voidaan puhua ns. kombityöläisenä (ks. Pärnänen & Sutela 2018). Kombityöläinen tienaa työtuloja miltei saman verran sekä yrittäjänä että palkansaajana. Tällaisissa tilanteissa hänen ansiosidonnainen työttömyysturva muodostuu pelkästään palkansaajan (tai yrittäjän) työtulot huomioiden. Siten ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha jää väistämättä pieneksi, kun sen laskuperusteena käytetään vain palkansaaja-asemassa ansaittua työtuloa. Toki työttömyysturva vakuuttaa siltä varalta, että työttömyys osuu kohdalle ja periaatteessa yrittäjätyö voi jatkua, vaikka työ palkansaajana loppuisi. Käytännössä arviointi kuitenkin tehdään aina erikseen TE-palveluissa. Työttömyysturva voidaan evätä sillä perusteella, että ihminen on yrittäjä eikä siten työmarkkinoiden käytettävissä. Mikäli yrittäjyys katsotaan päätoimiseksi, tulee yritystoiminta lopettaa työttömyysturvan saamiseksi, riippumatta siitä saatavasta tulosta.
Kombityöläisten määrä on arvioitu pieneksi, noin prosentiksi työllisistä. Suuri osa heistä on nuoria itsensätyöllistäjiä. Kyseessä ei ole välttämättä iso yhteiskunnallinen ongelma, vaan periaatteellinen kysymys siitä, että kaksi tulonlähdettä on sosiaaliturvassa huonompi kuin yksi.
Erikoistutkija Paula Saikkonen, Sosiaalipolitiikan tutkimus, THL
Lue lisää:
Kananen, J. ym. (2018) Sosiaaliturva työn murroksessa – palkkatyö, yrittäjyys ja toimeentulon riskit. Helsinki: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 22.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-652-2
Sutela, A. & Sutela, H. (2018) Yrittäjät Suomessa 2017. Helsinki: Tilastokeskus.
http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ytym_201700_2018_21465_net.pdf
Mukkila, S. Ilmakunnas I., Moisio P. & Saikkonen P. (2019) Köyhyys ja perusturvan riittävyys. Sakari Karvonen & Laura Kestilä (2019) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-256-7