Elina Pajula
14.5.2021
Järjestöt kiinnittyvät sote-uudistukseen monella tavalla. Järjestöjen palvelut, asiantuntijatyö ja vapaaehtoistoiminta voidaan uudistuksessa rakentaa parempaan vuoropuheluun sotepalveluiden kanssa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimiva kokonaisuus edellyttää järjestökentän vahvempaa panosta ja myös järjestöjen rahoituksen turvaamista sekä valtakunnallisella että kuntatasolla. Kehitteillä olevia digitaalisia ratkaisuja on syytä tarkastella kokonaisuutena, jossa etsitään järkevää koordinaatiota ja voimien yhdistämistä. Hyvinvointialuetasolla järjestöjen näkökulmasta oleellisia ovat alueen yhteistoimintarakenteet ja se kuuluko järjestöjen ääni niitä muodostettaessa.
Hallituksen sote-esityksen mukaan laki hyvinvointialueista käynnistää palvelujen järjestämisvastuun siirtämisen kunnista hyvinvointialueille. Lain on suunniteltu tulevan voimaan 1.7.2021. Prosessi on edelleen kesken ja on myös mahdollista, että lainsäädännön hyväksyminen siirtyy myöhemmälle syksyyn. Väliaikaiset valmistelutoimielimet käynnistävät työnsä heti lain tultua voimaan ja alkuperäisen suunnitelman mukaisesti järjestämisvastuu siirtyisi vuoden 2023 alusta hyvinvointialueille.
Pohjois-Karjalassa valmistelutoimielin nimetään ennen kesälomia ja kokoonpanoon liittyvät neuvottelut ovat käynnistyneet. Valmistelutoimielimellä on laajat toimivaltuudet ja se käyttää käytännössä hyvinvointialueen aluevaltuuston ja -hallituksen valmisteluun liittyvää toimivaltaa siihen asti, kunnes ne on valittu.
Pohjois-Karjalassa kiinnostavaa on, säilyykö vahvasti brändätty Siun sote uuden hyvinvointialueen nimenä, kun siirrytään kuntien omistamasta kuntayhtymästä itsehallinnolliseen hyvinvointialueeseen, jonka rahoitus tulee suoraan valtiolta tarpeeseen perustuvalla rahoitusmallilla. Vaikka nimi ei olekaan keskeinen osa uudistusta, se liittyy kysymykseen, miten valtion ohjaus ja valtakunnalliset tavoitteet, yhteinen tietopohja ja valtakunnalliset mittarit saadaan soviteltua alueen omaan palvelustrategiaan.
Järjestöjen toiminta ja tuki parempaan vuoropuheluun sotepalveluiden kanssa?
Sote-uudistus tarjoaa uusia mahdollisuuksia kehittää julkisen palvelujärjestelmän ja järjestökentän yhteistyötä siten, että ihmiset saisivat paremmin ja oikea-aikaisemmin tarvitsemaansa tukea ja palveluja.
Tulevaisuuden sotekeskusohjelmassa rakennetaan kaikissa maakunnissa palveluketjuja ja palveluohjausta ja suurimmaksi osaksi järjestöjen, erityisesti sotejärjestöjen rooli ja merkitys on nähty uudella tavalla. Järjestökentän yhteisen vaikuttamistoiminnan tuloksena järjestöjen rooli ja osallisuus on kirjattu lainsäädäntöön edellistä yritystä vahvemmin.
Sote-uudistuksen yksi konkreettinen uudistus voi olla paremmin toimivat palveluketjut, jossa ihminen saa omaan elämäntilanteeseensa sopivan kokoelman julkisen puolen palveluja ja järjestön palvelua tai tukea. On kustannustehokasta ja vaikuttavaa ketjuttaa prosesseja, joissa esim. syöpään sairastunut ihminen saa tarvitsemansa lääketieteellisen hoidon ja tuen terveyspalveluista, mahdollisen sosiaalipalveluiden tuen sosiaalipalveluista ja vertaistuen sekä riittävän arkeen liittyvän ohjauksen ja neuvonnan järjestökentältä. Mitä konkreettisemmasta haasteesta on kysymys, sitä helpommaksi koko prosessin ketjuttaminen voi muotoutua.
Terveyspalvelujen logiikka on palveluketjujen rakentamisen näkökulmasta selkeää ja helpoimmin toteutettavaa. Myös vaikuttavuusketjuihin liittyviä indikaattoreita on olemassa ja näyttöön perustuvia menetelmiä voidaan jo nyt ottaa osaksi palveluvalikkoa.
Mitä enemmän mennään sosiaalipalveluihin, ilkeisiin ongelmiin ja ylipäätään palvelutarpeisiin, joiden takana on kasautuvaa huono-osaisuutta, sitä vaikeampaa on tunnistaa palveluketjun toimivat osat. Mittareita ei välttämättä ole ja vaikuttavuuden osoittaminen perustuu yleisemmin tutkimukseen ja tietoon niin sanotuista juurisyistä ja eri toimintojen tuloksellisuudesta.
Järjestöjen näkökulmasta ihmisten osallisuutta edistävä ja yksinäisyyttä vähentävä matalan kynnyksen toiminta ja ohjaus, kohtaamispaikat, vertaistuki, mielekäs yhteisöllinen tekeminen kuten kerhot ja retket, yhteinen osallistuminen ja vaikuttaminen lähiympäristön asioihin asettuvat vaikeasti palveluketjuihin ja silti ne voivat olla toiminta-alue, johon panostamalla tuetaan merkittävästi ihmisen elämän kokonaisuutta: moni järjestöjen toiminnassa mukana oleva löytää tiensä palveluihin vasta sieltä saamansa ohjauksen ja neuvonnan ja rohkaisun avulla tai saa tukea, jonka takia palvelua ei edes tarvitse.
Sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettäessä tyypillistä on nähdä järjestöjen toiminta julkista palvelua täydentävänä. Hedelmällisempi lähtökohta voisi olla sen tunnistaminen, että järjestöjen monipuolisessa toiminnassa on paljon elementtejä, jotka voi nähdä vaihtoehtoisina tai rinnakkaisina palveluina. Niiden voima on kulttuurisessa yhteensopivuudessa: tunnetaan aidosti ihmisten elämäntilanne. Ne eivät täydennä yhtään mitään, vaan voivat olla ihmisen arjessa ensisijaisia, elämää kannattelevia, voimaannuttavia ja mielekkään elämän mahdollistavia. Hyvin toimiva tulevaisuuden soteasema ohjaa myös järjestöjen toimintoihin ja tarjoaa tiloissaan järjestöjen asiantuntemusta ja tukea kävijöille.
Järjestöjen matalan kynnyksen toiminnasta tiedottamisen pitäisi kuulua tulevaisuuden soteammattilaisen työkalupakkiin, vaikka toiminta ei muotoutuisikaan laaturekisterin, palvelutietovarannon tai käytössä olevan tietojärjestelmän standardeihin. Keskeistä on, että soten tietojärjestelmä rakentuu yhteensopivaksi järjestökentän tarjonnan kanssa. Esim. olemassa olevista järjestöjen toimintaa laajasti kokoavista digitaalisista alustoista, kuten Toimeksi.fi nousee erilaisia rajapintaratkaisuja hyödyntäen ammattilaisten käyttöön ajankohtainen kunkin alueen järjestöjen tarjoama toiminta ja tuki. Lisäksi Sosten ja maakuntien verkostojärjestöjen yhteistyössä on rakennettu Stea-rahoitteinen järjestöjen sotemuutostukikokonaisuus, jossa alueellisen ja valtakunnallisen vuoropuhelussa tarjotaan sotejärjestökentälle tukea sote-uudistukseen osallistumiseen koko maassa. Palvelutuottajajärjestöiltä puuttuu edelleenkin kokoava voima, vaikka mm. alustapalvelu Sociala tuottaa konkreettisia palveluita kehittämisessä, yhteistarjouksissa, hankinnassa ja digitalisaatiossa.
Case Pohjois-Karjala – yhteistyörakenteilla synergiaa ja luottamusta
Maakunnat ovat sote-uudistuksessa hyvin erilaisissa tilanteissa riippuen siitä onko sote edelleen kunnassa vai onko sotepalveluita jo ryhdytty toteuttamaan leveämmillä hartioilla. Kunnat ovat päässeet harjoittelemaan elinvoimatyön ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen uutta yhdistelemistä kuten Pohjois-Karjalassa.
Pohjois-Karjalassa Siun sote käynnistyi kuntayhtymänä vuonna 2017. Siun sotea edelsi kuntien ja sairaanhoitopiirin usean vuoden valmisteluprosessi ja yhteinen kehittäminen. Siun sote on käynnistyttyään tehnyt paljon hankeyhteistyötä järjestöjen kanssa ja ostanut asiantuntijuutta ostopalveluna mm. palveluseteleiden avulla. Siun sotella on strategiset kumppanuussopimukset yhteistyöstä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen ja Kansanterveydenkeskuksen kanssa ja useita kumppanuussopimuksia eri substanssijärjestöjen kanssa.
Järjestöt pääsivät hyvin mukaan Siun soten valmisteluvaiheeseen. Valmisteluryhmän ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen yhteistyössä toteutettiin laaja asukasosallisuus-prosessi, joka kesti virallisesta käynnistyksestä kuntayhtymän perustamiseen asti. Osallisuusprosessi on kuvattu Innokylään sekä siitä tehtiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa Kuulethan sie minnuu -julkaisu, joka on ladattavissa Kuntaliiton sivuilta.
Siun soten aikana maakunnassa on myös kehitetty eteenpäin yhteistoimintarakenteita, jotka nyt valmistautuvat seuraaviin askeliin hyvinvointialueella.
Järjestöasiain neuvottelukunta JANE perustettiin järjestöjen aloitteesta jo vuonna 2008 edistämään järjestöjen yhteistyötä ja maakunnan toimijoiden ja järjestöjen vuoropuhelua. Maakuntaliiton strategisena teemaryhmänä Janella on ollut tärkeä rooli järjestöjen näkyvyyden ja strategisen vaikuttamisen vahvistajana. Janen kautta maakuntaohjelmaan saatiin ensimmäistä kertaa mukaan aktiivisen kansalaistoiminnan merkitys ja järjestöjen toimintaedellytysten tuen korostaminen. Jane kuten moni muukin maakuntien järjestöjen neuvottelukunta on monialainen ja tulevaisuutta ajatellen keskeistä on pohtia, voisiko koko järjestökenttää laajasti edustava neuvottelukunta toimia valmiina yhteistoimintarakenteena myös hyvinvointialueella.
Stea-rahoitteisen järjestö 2.0 -hankkeen tuella käynnistettiin vuonna 2017 lisäksi järjestöjen kumppanuuspöytä, jossa on keskitytty erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja Siun soten sekä kunnan yhteistyön edistämiseen. Kumppanuuspöytä on keskeinen rakenne, jossa Siun sote ja järjestöt käyvät yhdessä vuoropuhelua siitä, miten järjestöt ovat mukana sotekeskus- ja rakennerahaohjelmien konkreettisissa prosesseissa.
Kuntatasolla useassa Pohjois-Karjalan kunnassa toimii järjestöjen yhteinen paikallisJane tai muu yhteistyörakenne. Kunnan ja järjestöjen vuoropuhelun tueksi on laadittu järjestö-kuntayhteistyön asiakirjoja, joihin yhdessä sovitusti kirjataan pelisäännöt avustuksista ja tiloista ja yhteisten foorumien aikataulut. Jokaisessa kunnassa on nimetty hyvinvointikoordinaattori, joista useimmat toimivat myös järjestöyhteyshenkilöinä. Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus on tukenut kuntia Kunta-Hyte-hankkeen avulla hyvinvointikertomusten tekemisessä. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys on kenttäkierroksella Kansanterveyden keskuksen ja Siun Soten kanssa tukenut järjestökentän osallistumista hyvinvointikertomustyöhön.
Hyte-rakenteet järjestöyhteistyöhön ovatkin siis Pohjois-Karjalassa jo olemassa ja ajankohtainen kysymys on, miten järjestöjen, kunnan ja Siun soten yhteistyö hyvinvointialueella nousee tasolle, jossa voidaan puhua yhdyspinnoista. Tämä edellyttää yhteisiä pöytiä ja maakunnan järjestöjen osallistamista.
Vahva panostus hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen
Hyvin suunniteltu ei ole vielä tehty ja puolivalmis vaatii yhteistä tekemistä. Sotepalvelujen lisäksi uudistuksen ydintä on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, jossa järjestökentällä on tärkeä rooli.
Sote-uudistus on kallis ja korjaava ilman toimivaa ennaltaehkäisyä, avopalveluihin ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen eli hyteen panostamista. Tulevaisuuden sotessa hyvinvointia ja terveyttä edistetään sekä hyvinvointialueella että kunnassa. Toimiva hyte edellyttää yhteistoimintarakenteita, yhdyspintoja ja sopimuksellisuutta, jolla rakennetaan luottamusta ja kumppanuuksia. Hyvinvointikertomus ja palvelustrategia raamittavat työtä sekä kunnissa että hyvinvointialueilla.
Järjestöihmisen toiveena onkin, että maltetaan ja ymmärretään tehdä yhdessä. Parhaimmillaan tulevaisuuden sotekeskus integroi perustason sosiaali- ja terveyspalvelut ihmistä tukevaksi kokonaisuudeksi. Se rakentaa palveluketjujen luontevaksi osaksi järjestöjen palvelut ja asiantuntijaosaamisen ja myös vapaaehtoistoiminnan silloin kun se on mahdollista. Hyvinvointialueella ja kunnissa vahvistetaan ja tuetaan järjestöjen työtä, luodaan sille toimintaedellytykset ja vuoropuhelulle luodaan yhteistoimintarakenteet.
Elina Pajula
Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n toiminnanjohtaja