Karoliina Majamaa
2.10.2018
Suomen Pankki (2018) uutisoi kesäkuussa suomalaisten kotitalouksien luottolaitoksilta nostamien vakuudettomien kulutusluottojen määrien lisääntyneen entisestään. Uutinen kertoo käytännössä siitä, että elämistä ja kuluttamista rahoitetaan yhä enenevissä määrin velalla. Luotolle ostamisessa tai velaksi elämisessä – oli kyseessä sitten pakollinen arkipäivän ruokaostos, heräteostos, uuden auton hankinta tai kodin remontointi – on myös kääntöpuolensa, ja tämä näkyy muun muassa Suomen Asiakastieto Oy:n tilastoissa (2018). Maksuhäiriömerkintäisten määrän kasvu kertoo karua kieltään maksuvaikeuksien ja velkaongelmien lisääntymisestä.
Luotolla elämistä ja tämän myötä myös velkaongelmaisten määrän kasvua ovat edistäneet merkittävästi rahoitusmarkkinoiden avautumisen ja rahoitustuotteiden kasvun lisäksi ihmisten kulutuksessa ja kulutuskäyttäytymisessä tapahtuneet muutokset. Etenkin massatuotanto, voimakas kaupallistuminen ja markkinoinnin räjähdysmäinen kasvu ovat kasvattaneet kulutusta ja tätä myötä yli varojen elämistä (Montgomerie 2007). Kotitalouksien kulutuksen rakenne on muuttunut siten, että välttämättömyyskulutuksen suhteellinen osuus on laskenut ja vaillinaisen noussut. Esimerkiksi ruoan kulutusosuus on laskenut huomattavasti kotitalouksien kokonaiskulutuksessa, kun taas vapaa-ajan viettoon liittyvä kulutusosuus on kasvanut. Muutos kertoo etenkin yleisestä elintason noususta. (Raijas 2014.)
Velaksi eläminen on nykyään helppoa
Elintason nousu on siis edistänyt kulutuksen kasvua, mutta kuluttamista rahoitetaan etenevissä määrin erilaisten luottojen avulla. Kuten Rantala ja Tarkkala ovat todenneet (2010): luotolla maksaminen on integroitunut tehokkaasti kuluttamiseen, ja tämä kehitys jatkuu vahvana. Nykyään erilaisia rahoituspalveluita ja -tuotteita markkinoivat perinteisten pankkien lisäksi useat kotimaiset ja ulkomaiset luottolaitokset ja tulosta syntyy, kuten alun uutinen kertoi. Erilasia luottotuotteita on runsaasti tarjolla myös pienituloisille kuluttajille, ryhmälle, joka aikaisemmin oli pitkälti luottomarkkinoiden ulkopuolelle (emt).
Helposti saatava lainaraha muodostuu ongelmaksi etenkin tilanteessa, jossa kuluttajat itse joutuvat arvioimaan lainanoton riskejä, toisin sanoen ylioptimistinen kuluttaja ajautuu helposti maksuvaikeuksiin tai ottaa velkaa yli oman maksukyvyn. Maksuvaikeuksien taustalla näkyykin 2000-luvulle tultaessa erityisesti erisuuruiset, muiden kuin perinteisten pankkien tarjoamat, vakuudettomat luotot (ks. esim. Majamaa ym. 2016; Majamaa ym. 2017). Toisaalta myös erilaiset osamaksukaupat ja netistä ostamisen helppous näkyvät yhä vahvemmin velkaongelmien taustalla (emt).
Velkaongelmiin on herätty
Vakuudettomista kulutusluotoista johtuviin velkaongelmiin on herätty lisääntyvissä määrin myös päättäjien taholta. Viimeisen vuoden aikana on tehty useita velkaongelmien ehkäisyyn ja velallisen aseman parantamiseen tähtääviä selvityksiä ja lakialoitteita. Näistä huomion arvoisia ovat aloite korkeakorkoisten pikavippien markkinointikiellosta, hallituksen esitys pikaluottojen korkosääntelyn kiristämisestä, selvitys positiivisia luottotietoja koskevan järjestelmän edellytyksistä ja lakialoite, jossa maksuhäiriömerkintä poistuisi maksetun velan osalta kuukauden kuluessa entisen kahden vuoden sijaan. Myös talous- ja velkaneuvonnan palveluissa tapahtuu vuoden vaihteessa muutos; kunnallinen talous- ja velkaneuvonta siirtyy vuoden 2019 alusta alkaen valtiollisen toimijan vastuulle, ensisijaisesti oikeusaputoimistoille.
Viimeaikainen laaja aktivoituminen kuluttajien velkaongelmien ennaltaehkäisyssä sekä pyrkimyksessä löytää yhä toimivampia ratkaisuja lisääntyneiden velkaongelman selättämisessä, on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeää. Ylivelkaantumisen ehkäisyä ja hoidon tehostamista koskeva selvitys (Peura-Kapanen ym. 2016) nostaa esille etenkin velkaantumiskierteen mahdollisimman varhaisen tunnistamisen ja katkaisemisen merkityksen. Tähän tarvitaan etenkin pankkien, rahoituslaitosten, eri hallinnonalojen viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden lisäksi kuluttajien omaa panosta. Kaikille näille toimijoille, kuten myös kuluttajalle itselle, tulisi antaa työkaluja, joilla ylivelkaantumisen varhaisia signaaleja ja hälytysmerkkejä voitaisiin tunnistaa (emt). Ensiarvoisen tärkeää on tiedostaa, että uusi velka ei ole kestävä ratkaisu vanhan velan hoidossa. Kuluttajien pitäisi jatkossa pystyä havahtumaan omaan kulutuskäyttäytymiseen heti, kun laskujen tai velan hoidossa on maksuvaikeuksia.
Tarvitsemmeko yhä tarkempaa profilointia?
Velkaongelmien kasvun hillitsemiseksi on tärkeää myös madaltaa talous- ja velkaongelmiin joutuneiden kynnystä hakea apua, sekä yleisesti ottaen nopeuttaa heidän pääsyä palvelun piiriin. On hyvä muistaa, että joka vuosi lähes 60 000 uutta ja innokasta kuluttajaa tulee täysi-ikäiseksi, ja joille velkaantuminen on tehty hyvin helpoksi. Jotta valistusta voidaan kohdentaa ja julkista palvelujärjestelmää kehittää vastaamaan eri väestöryhmien tarpeita, on velkaongelman syntymekanismien tunnistaminen yhä tärkeämpää. Vastikään lapsuuden kodista poismuuttaneet nuoret aikuiset, lapsiperhearkea elävät kiireiset keski-ikäiset ja pienentyneiden tulojen ja lisääntyneen vapaa-ajan ristipaineessa kamppailevat eläkeläiset velkaantuvat osittain eri syistä, jolloin valistus, mutta myös palvelukanavat pitää räätälöidä tunnistaen näiden ryhmien erilaiset tarpeet. Lisäksi velkaongelmiin puuttuminen yhä varhaisemmassa vaiheessa toisi varmasti taloudellisia säästöjä ainakin sosiaalitoimessa, terveyspalveluissa ja työttömyyden hoidossa, mutta eritoten inhimillinen kärsimys vähenisi.
Lähteet:
Majamaa, K.; Rantala, K. & Sarasoja, L. (2016). Velkaongelmien luonne ja pikavippiuudistuksen vaikutukset velkomustuomioiden valossa. Helsingin yliopisto: Krimon katsauksia 9/2016.
Majamaa, K.; Sarasoja, L. & Rantala, K. (2017). Viime vuosien muutokset vakavissa velkaongelmissa. Yhteiskuntapolitiikka 82(6), 676–686
Montgomerie, J. (2009). The pursuit of (past) happiness? Middle-class indebtedness and American financialisation. New Political Economy, 14(1), 1–24.
Peura-Kapanen, L.; Aalto, K.; Lehtinen, A-R & Järvinen, R. (2016). Ylivelkaantumisen ehkäisy ja hoidon tehostaminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 26/2016.
Raijas, A. (2014). Kotitalouksien kulutuksen kehitys 2000-luvulla Suomessa ja Ruotsissa. Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2014.
Rantala, K., & Tarkkala, H. (2010). Luotosta luottoon. Velkaongelmien dynamiikka ja uudet riskiryhmät yhteiskunnan markkinalogiikan peilinä. Yhteiskuntapolitiikka, 75(1), 19–33.
Suomen Asiakastieto Oy (2018). Kuluttajien maksuhäiriöt jälleen selvässä kasvussa. https://www.asiakastieto.fi/web/fi/asiakastieto-media/uutiset/kuluttajien-maksuhairiot-jalleen-selvassa-kasvussa.html
Suomen Pankki (2018). Vakuudettomien kulutusluottojen nostot lisääntyneet entisestään. https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/rahalaitosten-tase-lainat-ja-talletukset-ja-korot/tiedotehistoria/2018/vakuudettomien-kulutusluottojen-nostot-lisaantyneet-entisestaan/
Karoliina Majamaa, tutkijatohtori, VTT, Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti