Jarkko Rasinkangas
13.12.2018
Miten välittää tutkimushavaintoja oikealla tavalla päätöksentekoon? Entä millaisessa muodossa? Millaisia politiikkasuosituksia voidaan yksittäisen tutkimuksen pohjalta antaa? Mikä on suositusten oletettava vaikutus, puhumattakaan vaikuttavuudesta? Vaikeita kysymyksiä, joita pohdin junassa paluumatkalla Vaikuttavuuden tutkimuksen päiviltä Kuopiosta. Samaan viikkoon mahtui myös seminaariesitys Turun kaupunginvaltuustolle tutkimushavainnoista koskien segregaatiota ja siihen vaikuttamisen keinoista. Olen koko tutkijanurani käynyt esittelemässä tutkimustuloksia erilaisille sidosryhmille, joista kuntien päättävät virkamiehet ovat olleet tavallisimpia yleisöjä. Usein edellä mainitut kysymykset ovat olleet näiden tapaamisten jälkeen mielessä.
Tieteellinen vapaus ja ilmiöperustainen perustutkimus ovat tärkeitä riippumattoman akateemisen tutkimuksen arvoja. Moni tutkija tekee kuitenkin politiikkarelevanssia tutkimusta ja haluaa tehdä. Sosiaalipoliittinen tutkimus on jo lähtökohdiltaan usein sellaista. Erityisesti valmistelussa oleva Sote-uudistus on korostanut soveltavan tutkimuksen tarpeen kasvua. Kun vielä tiedetään tulossa olevan Sote-uudistustakin kompleksisempi Sosiaaliturvan kokonaisuudistus (Sotu-uudistus), ei sosiaalialaa koskeva tietotarve ainakaan vähene tulevaisuudessa.
Vahvistunutta vuorovaikutusta
Viestintä- ja julkaisusuunnitelman lisäksi kuuluu nykyisin jo lähes jokaiseen tutkimushankesuunnitelmaan arvio tutkimuksen tulosten vaikuttavuudesta ja sovellettavuudesta tiedonhyödyntäjien näkökulmasta. Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) hankkeet ovat puolestaan esimerkki laajoista ohjelmista, joihin on jo sisäänrakennettuna selkeä yhteys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja päätöksentekoon. Rahoitettavilta hankkeilta myös odotetaan ratkaisuja yhteiskunnan kehittämiseksi. Samankaltaisia elementtejä on myös pienimuotoisemmissa rahoitusinstrumenteissa, kuten Turun kaupunkitutkimusohjelmassa, jossa on kuluvan vuosikymmenen aikana rahoitettu akateemista tutkimusta sitoen se kuitenkin vahvasti kaupungin kehittämiseen. Työskentelin viime vuoden yhdessä STN-hankkeessa (Urmi) ja johdan parhaillaan Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamaa hanketta (Kohta), joten olen nähnyt osaltaan sisältäpäin millaisia yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen foorumeja ja muotoja tämänkaltaisiin hankkeisiin voi liittyä. Parhaassa tapauksessa suhteellisen välitön linkki rahoittajan, päättävien virkamiesten ja poliitikkojen sekä tutkijoiden yhteisissä foorumeissa vahvistaa tutkimustiedon omaksumista ja vaikuttavuutta. Heikoimmassa tapauksessa vuorovaikutus jää pinnalliseksi, sitoutumien vähäiseksi ja anti ennalta arvattavaksi. Hankkeesta ja tilanteesta riippuen todellisuus kulkee jossain näiden ääripäiden välillä. STN:n kaltaiset laajat konsortiohankkeet myös mahdollistavat hankkeessa saatavien tutkimustulosten ja politiikkasuositusten vankemman perustan kuin yksittäisen tutkimuksen perusteella on mahdollista. Samoin hankkeisiin on kiinnitetty viestintäalan ammattilaisia, jotka auttavat vuorovaikutuksen muotojen suunnittelussa ja organisoinnissa. Kokonaisuudessaan kehityssuunta on ollut myönteinen ja samalla oppimisprosessi niin tutkijoiden kuin sidosryhmienkin kannalta.
Vinkkejä sidosryhmätyöskentelyyn
Kuitenkin vain pieni osa kaikesta tutkimuksesta tapahtuu kilpailtujen STN-hankkeiden piirissä. Esimerkiksi moni väitöskirjatutkija tekee työtään apurahoituksen turvin ja oman yksilöllisen suunnitelmansa mukaisesti. Tilanne on ollut oletettavasti vastaava useilla tämän blogisivun kirjoittajilla. Omista kompuroinneista toivottavasti jotain oppineena ja itseäni viisaampien neuvoja kuunneltuani, joista viimeisimpänä Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä esitetyt puheenvuorot, esitän seuraavassa lyhyen vinkkilistan. Mikäli haluaa tuoda tutkimuksensa tuloksia tiedonhyödyntäjien käyttöön, voi näitä asioita miettiä läpi.
Tiivistä tuloksesi. Ja nyt ei puhuta tieteellisestä abstraktista vaan tiedon sovelluskelpoisuudesta päättäjän kannalta. Se kuuluisa A4 voi olla jo liikaa, etenkin jos eivät jo alkulauseet avaa tulosten merkitystä omassa kontekstissaan.
Tunnista tietotarve. Tiedolla on tarjonnan lisäksi kysyntänsä. Huomaat ehkä, että juuri sinun tutkimustuloksesi käsittelevät esimerkiksi jotain poliittisessa valmistelussa olevaa asiaa ja juuri sinä tiedät mitä valmistelijoidenkin tulisi tietää.
Ole oikeaan aikaan liikkeellä. Esimerkiksi poliittiset valmistelut kulkevat omia aikataulujaan, kuten eduskunnan valiokuntatyöskentely tai kuntien politiikkaohjelmat. On oltava viemässä viestinsä juuri oikealla hetkellä, koska sen jälkeen se voi olla jo myöhäistä, ainakin kyseisen valmistelun suhteen. Oikeat hetket usein kauempana kuin lähempänä varsinaista päätöstä.
Älä esitä resurssien lisäämistä. Niin tekevät liki kaikki ja se on usein liian nopea tie valmistelijan roskakoriin. Esitä mieluummin perustellusti resurssien uudelleen suuntaamista ja jos voit tehdä sen selvin numeroin, aina parempi. Tämä ei ole silti pois esimerkiksi laadulliselta tutkimukselta, jonka vahvuutena ovat signaalit yhteiskunnallisten ilmiöiden muutoksen tulevista suunnista ja murroksissa, joita tilastot eivät vielä tunnista.
Osallistu julkiseen keskusteluun. Harva tiedeyhteisön ulkopuolella oleva sidosryhmän edustaja käy läpi tieteellisiä julkaisuja tietoa, saati ratkaisuja löytääkseen. Julkisen keskustelun kautta voit saada tutkimuksellesi näkyvyyttä ja ovet avautua yllättäviinkin suuntiin. Kirjoita blogiin!!!
Verkostoidu. Tiedon välittymistä helpottaa oleellisesti, kun tunnet oikeat ihmiset. Sidosryhmäanalyysi tärkeä osa tämän suunnittelua. Ota yhteyttä kansanedustajaan tai paikalliseen valtuutettuun, sillä he eivät välttämättä ota yhteyttä sinuun.
Kouluttaudu. Ei ole helppoa tiivistää sanomaansa hissipuheeksi tai argumentoida asiantuntijaroolissa, kun tunnistaa oman tietonsa rajallisuuden. Moni yliopisto järjestää koulutuksia näiden avujen kehittämiseksi, vaikkei niihin tunnu ehtivän osallistua, kannattaisi.
Ole armelias itseäsi kohtaan. Vaikka tekisit kaiken oikein, ei viestilläsi ole silti välttämättä vastakaikua. Päätöksenteko niin poliittisessa prosessissa kuin tiedolla johtamisessa voi olla niin monen kompromissin ja muiden vaikuttumien ohjaamaa, että tutkimustiedon rooli jää pöytäkirjamerkinnäksi kuulluksi tulemisesta. Olet kuitenkin tehnyt tutkijanroolissa voitavasi ja vastuu päätöksistä ei ole sinun.
Tangoon tarvitaan kaksi
Palataanpa vielä Turun valtuustoon. Esitettyjen kommenttien joukossa tuli niin moneen kertaan kuultu ”tämä on vain teoriaa”. Tutkijoilta kaivataan lähes aina hyvin konkreettisia ehdotuksia, vaikka niiden antaminen on usein suhteellisen mahdotonta ja olisi myös eettisesti arveluttavaa. Täytyy myöntää, että segregaatio on yksi sosiaalitieteellinen ”wicked problem”, joka on niin monipolvinen ja pitkäaikainen prosessi, että siitä on vaikeaa haltuun yksittäisten tekijöiden vaikutusta. Sellaisena se pitää myös ymmärtää. On helpompi sanoa, mitä ei ainakaan kannata tehdä kuin mitä kannattaa tehdä ja mitä siitä tulee seuraamaan.
Lopuksi lainaan Turun kaupunkitutkimusohjelman johtajan Sampo Ruoppilan kommenttia ”tangoon tarvitaan kaksi”, millä hän viittaa tutkijan ja sidosryhmän välisten askeleiden sujumiseen. Olipa viejän paikalla kumpi tahansa, niin tutkijan kannalta on onnea, jos saa pariksi sellaisen virkamiehen tai päättäjän, joka osaa viedä viestin organisaatiossa oikealla tavalla eteenpäin. Tällaiset valistuneet portinvartijat osaavat nähdä tutkimustiedon soveltamisen mahdollisuudet ja esittää ne oikeille henkilöille oikealla tavalla. Hyvä onni voi siis olla avuksi, mutta nämäkin taidot kyllä karttuvat tangon tahdissa.
Ja vihoviimeiseksi toivotan ”kaiken maailman dosenteille” ja muulle tutkijayhteisölle sekä sidosryhmille hyvää joulua!
Jarkko Rasinkangas
VTT, sosiaalityön yliopistonlehtori, Turun yliopisto
Lähteet:
Koskinen, Iina. (2018). Tutkimuksella vaikuttaminen: haasteita ja oivalluksia. Tieteessä Tapahtuu, 36(6).
Vaikuttavuuden tutkimuksen päivät, 4-5.2018 Kuopio: plenaaripuheenvuorot