Suurimmalle osalla suomalaisista Ukrainan sota ja sodan seurauksena kotinsa jättäneet ihmiset tulevat todelliseksi ensisijaisesti mediassa. Media välittää suurelle yleiselle tarinoita, jotka puolestaan luovat käsityksiä siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja millaista pakolaisuutta sota Ukrainassa on saanut aikaan. Palkitussa tutkielmassa tarkasteltiin Ukrainan sotaa paenneiden uutisoinnissa muodostuvia tunnediskursseja. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, millaisia merkityksiä tunteisiin liitetään ja miten merkitykset muokkaavat käsityksiä Ukrainan sodan seurauksena paenneista ihmisistä sekä suomalaisista itsestään. Tutkielman aineisto koostui Helsingin Sanomien uutis artikkeleista (n=96), jotka on julkaistu vuoden 2022 helmi-elokuussa. Analyysimenetelmänä hyödynnettiin kriittistä diskurssianalyysiä.
Tutkimuksessa sotaa käsittelevistä uutisista tunnistettiin viisi tunnediskurssia, jotka olivat 1) surun ja pelon, 2) myötätunnon ja solidaarisuuden, 3) kiitollisuuden, 4) epävarmuuden ja turhautumisen ja 5) toivon ja ilon tunnediskurssit. Näiden tunnediskurssien kautta piirtyy monipuolinen kuva pakolaisuudesta ukrainalaisten itsensä, heitä auttaneiden suomalaisten ja viranomaisten kertomana.Tutkimuksen päätuloksena esitetään, että Ukrainen sotaa paenneiden uutisoinnissa korostui affektiivisuus, eli tunteiden vahva läsnäolo. Pakoon ja pakolaisuuteen liittyy monenlaisia tunteita, kuten surua, pelkoa, kipua ja kollektiivista järkytystä. Aineistossa näkyivät myös myötätunto ja solidaarisuus sekä ukrainalaisten kokema kiitollisuus. Myös epävarmuuden, turhautumisen ja pettymyksen tunteet olivat vahvasti läsnä aineistossa. Tärkeä havainto aineistosta on myös se, että ukrainalaisille pakolaisille annettiin median tarinoissa tilaa eikä heidän tuloaan koettu uhkana. Tunteiden avulla sotaa paenneet merkitään ensisijaisesti välittämisen ja vieraanvaraisuuden arvoisiksi ja suomalaiset myötätuntoa osoittavaksi affektiiviseksi yhteisöksi.
Tutkielman ajankohtaisuus on ilmeinen niin julkisen keskustelun kuin Sosiaalipolitiikan päivien teeman – haavoittovuuden – näkökulmasta. Ahlbergin tutkielma on tärkeä, systemaattisesti kirjoitettu ja hallittu yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro, jossa tutkimustehtävä, teoria ja käsitteet, konteksti ja empiirisen aineiston analyysi tukevat toisiansa erinomaisesti. Pakolaisuus ja maahanmuutto ovat vahvoja teemoja mediassa ja medialla on keskeinen rooli siinä, miten ymmärrämme sodat ja konfliktit, pakolaisuuden ja maahanmuuton. Ukrainan sodan uutisointia on tutkittu toistaiseksi vähän, ja Ahlbergin tutkielma tuottaa uutta ja tarpeellista tietoa ilmiöstä.