Mira Kalalahti
12.8.2019
Pitkien kesälomien jälkeen oppilaat aloittavat uuden lukukauden. Lasten kouluympäristöt ovat lukuvuodesta toiseen yhä moninaisempia ja moniaineksisia. Kunnat pyrkivät tukemaan kaikkien oppimista, koulut kohtaamaan monikulttuurisuutta ja opettajat päivittämään osaamistaan. Monikulttuurisuutta pyritään ottamaan haltuun luokittelemalla ja kohdentamalla. Avuksi otetaan tilastotiedot maahanmuuttajista ja vieraskielisistä oppilaista. Koulujen monikulttuurisuus kääntyy puheeksi ’maahanmuuttajien keskittymistä’, ’erityisen tuen tarpeesta’ ja erilaisista ’kipupisteistä’. Samalla maahanmuuttajuus ja vieraskielisyys konstruoidaan ongelmapuheeksi, jota korjataan kohdennettujen tukitoimien lisäksi kulttuurisella sensitiivisyydellä.
Omalla tutkimuskoulullani, pääkaupunkiseutulaisella lähiökoululla, monikulttuurisuus on luontevaa. Koulun käytävillä ja luokkahuoneissa ’natiivit’ ovat vain yksi etninen ryhmä. Nuoret ja opettajat kohtaavat päivittäin maahanmuuttajuuden, vieraskielisyyden sekä etnisen ja uskonnollisen moninaisuuden. Kysymys vähemmistöistä ja vieraskielisyydestä esiintyy tilanteittain, luokkahuoneittain ja välituntitapahtumin.
Vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta kysymyksellä monikulttuurisuuden määrästä tulisikin heittää kuperkeikkaa ja kysyä paljonko on riittävästi, että koulut pystyvät tasavertaisemmin kohtaamaan ja tarvittaessa purkamaan hierarkioita. Vain riittävän monikulttuurinen koulu tarjoaa luontevan vuorovaikutuksen, jolla luodaan monikulttuurisuustaitoja kehittäviä enemmistön ja vähemmistön välisiä, mutta myös moninaisten vähemmistöjen välisiä suhteita.
Kulttuurinen moninaisuus avaimena erojen avaamiseen
Tutkimukset osoittavat miten kulttuurien moninaisuus pitää sisällään mahdollisuuksia edistää hierarkioiden ja erontekojen purkamista. Yhteinen tekeminen lisää intoa tehdä asioita yhdessä jatkossakin ja vähentää erityisesti väestön enemmistön ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan. Tunnistamalla kulttuurista moninaisuutta voidaan purkaa myös etnisyyden ja äidinkielen ulkopuolisia sosiaalisia eroja.
Nuoret voivat rakentaa ja purkaa hierarkioita kaupunkilaisina, lähiönuorina, työväenluokkaisina tai ylipäätään nuorina. Monenlainen nuori voi käydä läpi erontekoja – esimerkiksi korkeakoulutetusta perheestä maalariksi haluava nuori tai se ystävä, joka pääsee IB-lukioon muiden hakiessa ammatillisiin opintoihin. Kaupunkilainen voi kaivata mummon luo maaseudulle ja kansainvälisen perheen lapsi kiinnittyä pikkukaupungin lähiöön. Maailman moninaistuessa olisi entistä merkittävämpää, että koulu toimii aidosti moninaisena tilana kohdata ja purkaa kaikenlaisia hierarkioita.
Olisi kuitenkin naivia ja edesvastuutonta kuvitella, että nuoret pystyisivät itseohjautuvasti käsittelemään yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä eroja, kun eivät siihen kaikki aikuisetkaan pysty. Etnisiä hierarkioita koskeva tutkimus kuvaa hyvin miten moninaisia asioita nuorten mukana kouluihin tulee. Suomalaiset etniset vähemmistöt ovat hyvin heterogeenisiä ja etnisten ryhmien väliset hierarkiat ovat jo kerrostuneet ylisukupolvisesti. Transnationaali identiteetti ei ole monikulttuurisuuden oletuksista vapaata, vaan nuorten vuorovaikutuksessa pirskahtelee erilaisia perheeseen, yhteiskuntaan ja elämänkaareen liittyviä oletuksia. Näitä eroja voidaan tuoda esiin, kohdata ja purkaa turvallisesti aikuisten kanssa nykyisen opetussuunnitelman puitteissa jalkauttamalla nuoret ulos luokkahuoneista projektimaiseen työskentelyyn myös koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Koulun sisällä tapahtuvan tukioppilas- ja kummitoiminnan lisäksi luokkien vapaaehtoistyö ja kestävän kehityksen projektit tukevat nuorten erilaisten maailmankatsomusten ja arvomaailmojen kohtaamisia.
Monikulttuurisuuteen liittyvät eronteot konkretisoituvat nuorille usein ysiluokan keväällä, jolloin on aika tehdä tulevaisuutta koskevia koulutuspäätöksiä. Holistinen ja tukeva monikulttuurisuus kääntyy nuorelle kysymykseksi kouluarvosanoista, kielitaidoista, vahvuuksista ja haaveista. Oma katseeni kohdistui toisen asteen oppilaitosten kouluvierailuihin. Ne tekevät näkyväksi kulttuurien ja kielten eriarvoisen aseman. Toiselle asteelle saatava erityinen tuki huolettaa, toisen kotimaisen taito ei kanna lukiossa eikä englanninkielentaito IB-lukioihin. Sisäänpääsyhaastatteluissa menestyminen askarruttaa. Pärjäänkö, osaanko, olenko oikeanlainen? Koulujen avoimien ovien päivinä oppilaitosten kirjo tuoda kulttuurien moninaisuuden yhdenvertaisuutta esiin on valtava. Ammatillisissa opinnoissa aloittavien nuorten toista sataa eri äidinkieltä eivät ole yhdenvertaisia resursseja toisen asteen valinnoissa.
Eronteoille sensitiivinen koulu kiinnittääkin katseen erilaisiin tapoihin uusintaa eroja sulkematta niille silmiä.
Paikallinen koulutuspolitiikka ja silloittava yhteisöllisyys
Maahanmuuttajien kotoutumisen tukeminen on kohdennettu erityisesti kaupunkien paikallisiksi prosesseiksi. Paikallisyhteisön asukkaiden yhteistoiminnalla nähdään olevan runsaasti mahdollisuuksia lisätä integroitumista ja yhdenvertaisuutta. Myös koulutuspolitikan jalkautuminen asuinalueille tukee parhaimmillaan monikulttuurista kompetenssia. Omassa tutkimuksessani osa nuorista toi esiin vahvasti asuinalueeseen liittyviä merkityksiä, jotka rakensivat ’paikallisia identiteettejä’ perheiden asettuessa asuinalueille. Nuoret olivat solmineet monikulttuurisia ystävyyssuhteita jo starttiluokilla ja hyödynsivät näitä ’kevytyhteisöjä’ silloittamaan harrastuksiin kiinnittymistä ja koulutussiirtymiä.
Kouluja tulisikin tukevammin tarkastella osana asuinaluettaan ja avata koulujen ovia alueelliselle toiminnalle. Hyviä toimintamalleja saadaan kehitettyä esimerkiksi ME-koulujen-ohjelman toimintamalleista, joissa kouluyhteisöjä ja lähialueen toimijoita tuodaan yhteistyöhön. Opetuksen ja nuorisotyön toimijoiden vuoropuhelua voitaisiin edelleen kehittää yhdistämällä esimerkiksi iltapäiviin sijoittuvien harrastustoimintojen yhteistyötä. Paikallinen koulutuspolitiikka edellyttää hallinnollisten sektorirajojen ylittämistä, monipaikkaista toimintaa ja maahanmuuttajien yhteisöjen osallistamista koulujen toimintaan.
Monikulttuurisilla alueilla sijaitsevien koulujen kulttuurisen moninaisuutta voidaan tukea myös paikallistietoisuudella ja aluehistorialla. Tutkijat muistuttavat, että kouluyhteisö voi kirjoittaa vähemmistöjen historian osaksi paikallista narratiivia ja tukea samalla kulttuurisen moninaisuuden yhdenvertaisuutta. Suomessa maahanmuutolla ja etnisillä vähemmistöillä on pitkä historia, joka on muokannut myös asuinalueita. Historian, taito- ja taideaineiden sekä yhteiskuntaopin projekteista löytyy paljon yhtymäkohtia, joissa voidaan luoda yhteistä paikallista identiteettiä.
Paikallisuuteen sitovan ja nuoria silloittavan yhteisöllisyyden tukeminen edellyttää toiminnan avaamista erilaisille ajassa ja paikassa muuntuville tilaisuuksille. Kevyt ja silloittava heterogeeninen yhteisöllisyys voi tarjota ainutlaatuisia tilaisuuksia päästä ryhmäkohtaisesta ajattelusta eroon ja ylittää epäsuhtaiset valta-asetelmat. Tunne yhteisestä ryhmäidentiteetistä – tunteesta isommasta (koulu)yhteisöstä – vähentää ennakkoluuloja ja edistää myös enemmistöjen halukkuutta tukea kotoutumista. Kaupunkipolitiikan ytimessä onkin luoda asuinalueille paikkoja ja tiloja, joissa eri väestöryhmät voivat kohdata luontevasti. Koulujen ytimessä olisi puolestaan löytää välineitä jalkauttaa oppilaat näihin tiloihin.
Kevyet yhteisöllisyyden muodot voivat tarjota nuorille myös positiivisen erottautumisen välineen, joka tukee etnisten vähemmistön yhteenkuuluvuuden tunnetta. Omassa tutkimuksessani nuoret esimerkiksi muodostivat ajassa ja paikassa muuntuvia ryhmiä matkatessaan toisen asteen oppilaitosten avoimiin oviin. Oman koulun nuorista löytyi voimavaroja, jotka auttoivat kohtaamaan uutta ja arveluttavaa. Avaamalla koulujen ja luokkahuoneiden ovia kouluyhteisö voi tukea paikallisia ryhmäidentiteettiä, joka vähentää ennakkoluuloja erilaisten rajojen puolin ja toisin.
Mira Kalalahti
VTT, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto, Koulutussosiologian ja -politiikan tutkimusryhmä (KUPOLI)
Aiheesta lisää syksyllä julkaistavissa julkaisuissa:
Kalalahti, M. & Jahnukainen, M. & Kivirauma, J.: Oma paikka haussa – Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus. Helsinki: Gaudeamus.
Kalalahti, M. (arvioitavana) Inter-ethnic relations and bounding agency in educational transitions – the social space of study guidance and counselling.
Julkaisuja voi seurata Transit-tutkimushankkeen sivuilla: https://blogs.helsinki.fi/transit-okl/.
Kirjallisuutta
Ahonen, S. (2001) Politics of identity through history curriculum: narratives of the past for social exclusion-or inclusion? Journal of Curriculum Studies 33(2), 179–194.
Haikkola, L. (2012) Monipaikkainen nuoruus. Toinen sukupolvi, transnationaalisuus ja identiteetit. Helsinki: Helsingin yliopisto. Saatavilla verkosta
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/36449/monipaik.pdf?sequence=1
Kivijärvi, A. (2015) Etnisyyden merkityksiä nuorten vertaissuhteissa. Tutkimus maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten kohtaamisista nuorisotyön kentillä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
Kunst, J. R., Thomsen, L., Sam, D. L., & Berry, J. W. (2015) “We are in this together”: Common group identity predicts majority members’ active acculturation efforts to integrate immigrants. Personality and Social Psychology Bulletin, 41(10), 1438–1453.
Liebkind, K., Mähönen, T. A., Solares, E., Solheim, E., & Jasinskaja-Lahti, I. (2014). Prejudice-reduction in culturally mixed classrooms: The development and assessment of a theory-driven intervention among majority and minority youth in Finland. Journal of Community & Applied Social Psychology 24(4), 325–339.
Maahanmuuttajien lapset keskittyvät harvoihin kouluihin – katso koulusi tilanne. 2.12.2015. YLE. https://yle.fi/uutiset/3-8494270.
me. Mikä Me-koulu on? https://www.mesaatio.fi/me-koulu/.
OPKM (2019) Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi. Kipupisteet ja toimenpide-esitykset III. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla verkosta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-613-3.
OPKM (2017) Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla verkosta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf.
Pauha, T. & Jasinskaja-Lahti, I. (2017) Vähemmistöjen väliset suhteet: Tutkimustuloksia ja toimintaehdotuksia. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 1/2017. Saatavilla verkosta:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79168/TEM_1_2017_FINAL_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Saukkonen, P. (2018) Kotoutuminen tapahtuu kaupungeissa. OECD:n raportti tarjoaa hyviä neuvoja kotouttamiseen paikallistasolla. Helsinki: Helsingin kaupunki. Saatavilla verkosta https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/18_08_27_Tyopapereita_5_Saukkonen.pdf.
Tropp, L.R. & Pettigrew, T. F. (2005) Relationships between intergroup contact and prejudice among minority and majority status groups. Psychological Science 16(12), 951–957.