Paula Saikkonen
28.2.2018
Vuosikymmenten vatvomisen jälkeen toteutettiin toimeentulotukiuudistus, jonka myötä perustoimeentulotuen järjestämisvastuu siirtyi Kelaan 1.1.2017 lähtien. Vuosi sitten perustoimeentulotuesta käytiinkin aktiivista keskustelua sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Kaikki ei sujunut aivan niin ruusuisesti kun vielä valmisteluvaiheessa näytti. Alkuvaikeuksien helpotettua oli nähtävissä, ettei ihmiselämän moniulotteisuus meinannut taipua valtakunnallisiksi ja yksiselitteisesti sovellettavaksi ohjeiksi. Tästä kertovat myös ne lukuisat valitukset, joita eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle viime vuonna osoitettiin (ks. Jackson 2017). Kun sosiaaliturvan uudistaminen on nyt pöydällä (ks. TOIMI), voidaan toimeentulotukiuudistusta vasten miettiä, mistä ainakin olisi syytä keskustella.
Palvelut ja tulonsiirrot kytkeytyvät toisiinsa – erityisesti viimesijaisessa turvassa
Monet sosiaalipoliitikot tai alan harrastajat suhtautuivat toimeentulotukiuudistukseen myönteisesti. Uudistuksen myötä ajateltiin päästävän kuntakohtaisista eroista toimeentulotuessa, hakeminen yhdenmukaistuisi ja toimeentulotukea voisi hakea samalla kun Kelan etuuksia. Uudistuksen sanottiin lisäävän yhdenvertaisuutta ihmisten hakiessa perusturvan ja tarveharkintaisen toimeentulotuen yhdestä ja samasta paikasta. Arkijärjellä voisi tosin ajatella, että järjestelmä olisi yksinkertaistunut perusturvan tasoa nostamalla, kun sitä täydentämään ei olisi välttämätöntä hakea tarveharkintaista taloudellista tukea. Toimeentulotuki on edelleen osa sosiaalihuoltoa. Sosiaalihuollon tehtävä on tukea heikossa asemassa olevia ihmisiä. Perinteisesti sillä on ollut vahva kytkös palveluihin (ks. Kivipelto & Saikkonen 2018). Tämä uudistuksessa unohtui: Niin asiakkaan kuin etuuskäsittelijänkin matka Kelan toimistosta sosiaalityöntekijän juttusille on pidempi kuin se aikaisemmin oli. Kaikki tieto, puhumattakaan ihmisistä, ei siirry digitaalisesti.
Kaikki eivät voi voittaa
Toimeentulotukiuudistus helpotti sitä suurta joukkoa ihmisiä, jotka hakevat toimeentulotukea täydentämään alhaista perusturvaa ja pystyvät käyttämään Kelan sähköisiä palveluita sujuvasti. Sen sijaan heille, jotka eniten viimesijaista turvaa tarvitsevat, uudistus toi mukanaan kaksi luukkua ja mahdollisuuden pudota niiden väliin. Toisin sanoen paljon palveluita tarvitsevat ja pitkään viimesijaisen turvan varassa eläneet ovat nyt kahden luukun asiakkaita. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki olisi ollut ennen paremmin (ks. Blomgren ym. 2016), mutta uudistuksen hyödyt ja haitat koituivat erilaisille väestöryhmille – haitat eniten viimesijaista turvaa tarvitseville. Uudistuksissa on yleensä voittajia ja häviäjiä.
Tarveharkinnan lisääminen
Perusturvan alhaisesta tasosta ei seuraa, että oikeus toimeentulotukeen syntyisi automaattisesti: toimeentulotuki on edelleen tarveharkintainen taloudellinen tuki. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mikäli asiakkaalla tai hänen perheenjäsenellä on varallisuutta, joka on realisoitavissa (pl. asunto jossa asuu), esimerkiksi lapsen ajokorttirahat (ks. HS mielipide), on ne käytettävä ennen kuin on mahdollista saada perustoimeentulotukea.
Kun tähän kuvioon yhdistetään se, että perusturva ja syyperustaiset etuudet ovat viime vuosina indeksijäädytysten myötä käyneet entistäkin riittämättömämmäksi ja perusturvaa on paikattu toimeentulotuen perusosaa nostamalla, niin voidaan sosiaaliturvassa nähdä siirtymä kohden tarveharkintaa. (Mukkila ym. 2017.) En muista, että tarveharkinnan lisäämisestä olisi käyty yhteiskunnallista keskustelua, mikä olisi ollut suotavaa.
Tavoitteellista digitalisaatiota
Tässä kohdin olisi mahdollista ottaa todellinen digiloikka. Tiettävästi ei olla vielä siinä pisteessä, että Kela laskisi automaattisesti perusturvaetuuden saajalle hänen oikeutensa toimeentulotukeen sekä laittaisi esitäytetyn lomakkeen valmiiksi järjestelmään ja asiakkaalle tiedon siitä, että mahdollisuus toimeentulotukeen kannattaa tarkistaa. Jos toimeentulotuki halutaan tulkita perusturvan täydentäjänä, niin tämä olisi looginen jatkoaskel.
Perustoimeentulotuesta saadaan ennen näkemättömän paljon ja ajantasaista dataa. Se ei kuitenkaan kerro niistä, jotka tarvitsevat paljon palveluita tai putoavat kahden luukun väliin. Digitalisaatiossa on monia mahdollisuuksia, mutta data yksin ei tee autuaaksi, tarvitaan myös oikeita ihmisiä kanssakulkijoiksi viimesijaisen turvan tarvitsijoille.
Päätösten taustalla oleva ihmiskuva
Digitalisaatiota voisi hyödyntää myös siten, että toimeentulotuen ennakkokontrollia tarkalla ohjeistuksella vähennettäisiin ja haettaisiin datan louhinnan tuella ratkaisuja käytäntöjen yhdenmukaistamiseen. Toisaalta jos ajatellaan, että viimesijaiseen turvaan on liian helppoa tukeutua, niin toki tiukka kontrolli on paikallaan. Viime kädessä kyse on myös arvovalinnoista: Mikä on riittävä sosiaaliturva? Miten paljon painotetaan tarveharkintaisuutta tai syyperusteisuutta? Pitäisikö erilaisten tukien olla perhe- vai yksilökohtaisia? Minkälainen (sosiaali)vakuutusjärjestelmä tuottaa moraalikatoa?
Tässä olisi monenlaista tarvetta sosiaalipoliittiselle keskustelulle.
Lue lisää:
Blomgren, Sanna, Karjalainen, Jouko; Karjalainen, Pekka; Kivipelto, Minna; Saikkonen, Paula & Saikku, Peppi (2016) Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. Helsinki: THL, Raportti. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-648-3
Helsingin Sanomat, Mielipide: Olen säästänyt alaikäisille lapsilleni vuosien ajan pieniä summia rahastoihin – nyt Kela laskee ne perheen tuloiksi 16.10.2017 ks. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005409901.html & HS, kotimaa, Kela vastaa yksinhuoltajalle, joka säästi lapsilleen rahastoon: ”Lapsen säästörahaston varat pitää käyttää lapsesta aiheutuviin menoihin” 16.10.2017 ks. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005411259.html
Jackson, Riitta: Kelan toimeentulotuki eduskunnan apulaisoikeusmiehen ratkaisujen valossa. Esitys seminaarissa 23.11.2017. https://www.slideshare.net/kelantutkimus/toimeentulotuki-eduskunnan-oikeusasiamiehen-ratkaisujen-valossa
Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula (2018) Hyvinvointia niukkuudessa? Kokemuksia viimesijaisesta turvasta. Janus 26 (1), tulossa.
Mukkila, Susanna; Hannikainen-Ingman, Katri; Moisio, Pasi; Saikkonen, Paula (2017) Vuoden 2017 talousarvion vaikutukset perusturvaan. Helsinki: THL työpaperi 6/2017. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-822-7
TOIMI: Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke. http://vnk.fi/toimi