Päätoimittajat Kirsi Günther ja Milla Salin pohtivat pääkirjoituksessa vertaisarvioinnin tärkeyttä ja edellytystä tieteelliselle julkaisemiselle.
Tutkimusartikkelit:
Jyri Liukko ja Liisa-Maria Palomäki: Luottamus instituutioihin ja lakisääteinen eläketurva
Artikkelissa tutkitaan eläketurvaan kohdistuvan luottamuksen osatekijöitä kysymällä, millaisista tekijöistä luottamus lakisääteiseen eläketurvaan koostuu. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan luottamuksen ja kestävyyden käsitteiden suhdetta eläketurvan kontekstissa. Artikkeli osoittaa eläketurvaan kohdistuvan luottamuksen rakentuvan ainakin kolmesta yleisemmän tason osatekijästä, jotka liittyvät järjestelmän toimintavarmuuteen, lopputulokseen eli eläkkeiden riittävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä järjestelmän ulkopuolella oleviin tekijöihin. Toisin sanoen kyse on eläketurvan teknishallinnollisesta kestävyydestä, sosiaalisesta kestävyydestä sekä taloudellisesta, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta kestävyydestä. Artikkelin yksi keskeinen kontribuutio on luottamuksen ja kestävyyden käsitteellisen yhteyden aiempaa systemaattisempi jäsennys.
Kirjoittajat tutkivat toimijuutta kuntoutuksessa lyhytkasvuisten aikuisten kun-toutuskokemusten avulla. Tutkimuksessa toimijuus ymmärretään yksilön ja sosiaalisen vastavuoroisena suhteena, joka ilmenee kuntoutujan kannanottoina, osallistumisena ja vaikuttamisena omaan kuntoutukseensa. Tuloksissa kuntoutujien toimijuus ilmeni päätöksentekoon vaikuttamisena, aktiivisena osallistumisena kuntoutuskäytännöissä, valinnanvapautena ja toisin toimimisena sekä elämänkulun toimijuutena. Toimijuutta resursoivat yksilön oma aktiivisuus sekä asiantuntijoiden, vertaisten ja järjestöjen tuki. Kuntoutuksen palvelujärjestelmää koskeva tiedon hajanaisuus, lausunnonlaatijoiden portinvartijuus ja elämänkulun muutosten huomiotta jättäminen kuntoutuskäytännöissä heikensivät kuntoutujien toimijuutta.
Artikkeli käsittelee sosiaalityön toiseuttavia tulkintoja kunniaan liittyvän väkivallan konteks-tissa kysymällä, miten toiseuttaminen näkyy sosiaalityöntekijöiden tulkinnoissa kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sen kohderyhmistä. Tutkimuksen aineisto koostuu sosiaalityöntekijöiltä kerätystä aineistosta, joka paljastaa kulttuurisiin oletuksiin perustuvia tulkintoja. Tuloksissa muodostuu kolme toiseuttamisen tapaa: rodullistaminen maahanmuuttajiksi, kulttuuristavat tulkinnat ja naisen asema kulttuurin mittarina. Tutkimus korostaa toiseuttamisen ongelmaa, jossa yksilöt jaotellaan “meihin” ja “muihin” kulttuuristen erojen perusteella. Artikkeli saa pohtimaan kriittisen reflektion tärkeyttä sosiaalityön käytännöissä, jotta toiseuttavia tulkintoja voidaan purkaa ja uhrien tukeminen voidaan toteuttaa asianmukaisesti.
Artikkelissa tarkastellaan, miten lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskeva huolisignalointi on muuttunut määrällisesti Suomen eduskunnassa vuosina 1970–2020 eduskuntaesitysten valossa, ja millaiset kansanedustajan poliittiseen ja sosiaaliseen pääomaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä huolisignaloinnin muutoksiin. Analyysi osoittaa, että huolen tematiikoissa on tunnistettavissa kaksi huolen ulottuvuutta: alaikäisiä suojeleva sekä kontrollikeskeinen huolen ulottuvuus. Lisäksi lasten, nuorten ja lapsiperheiden huoliteemaan liittyvät kysymykset ovat politisoituneet 1990-luvulta lähtien. Eduskunnassa nouseva huoli on yhteydessä erityisesti oikeistokonservatiivien tapaan tulkita lapsuutta, nuoruutta ja perhe-elämää. Eduskuntaesitykset ilmentävät myös poliittista valtapeliä ja nyky-yhteiskuntaa ohjaavaa pelon kulttuuria.
Artikkelissa tutkitaan, miten moniammatillisen yhteistyön tarvetta perustellaan arvioitaessa lapsen tilannetta lastensuojelun rajapinnalla. Näkökulma moniammatillisen yhteistyön perusteluihin ja haasteisiin lapsen tilannetta arvioitaessa muodostui kokemusasiantuntijoiden, ammattilaisten ja esihenkilöiden haastatteluista. Moniammatillisen yhteistyön perusteluina olivat: monipuolinen tiedon kertyminen lapsen tilanteesta, osaamisen varmistaminen oikean tulkinnan muodostamiseksi, vastuun jakaminen ja yksilöllisen arvioinnin muodostuminen prosessin aikana. Moniammatillista yhteistyötä heikentävät arvioinnin kompleksiset rakenteet, vastuukysymysten epäselvyydet ja liian suoraviivainen pyrkimys yhteisymmärrykseen. Kokemusasiantuntijat nostivat myös esille moniammatillisten verkostotapaamisten emotionaalisen puolen huomioinnin tärkeyden.
Puheenvuorot:
Puheenvuorossa lähestytään toistuvaa paikastaan siirtämistä kodin ja kodista luopumisen näkökulmista, ja esitetään viisi ’ohjeelliseen’ muotoon puettua suuntaviivaa, joiden huomioiminen kaupunkisuunnittelussa voi edistää asukkaiden kaupunkitilallista yhdenvertaisuutta. Kyse on asumissosiaalisen työn ja kaupunkisuunnittelun yhteyden tunnistamisesta ja vahvistamisesta.
Joni Jaakola: Iäkkäiden hoivapalveluiden teknologisoituminen ja suurten odotusten petollisuus
Puheenvuoro perustuu väitöskirjatutkimukseen, jossa tarkasteltiin, mitä teknologian tuominen hoivaan käytännössä tarkoittaa ja miten se koetaan. Teknologiaan liittyvät odotukset toteutuivat käytännössä jännitteisten neuvotteluiden kautta. Puheenvuorossa kuvataan, ettei teknologia niinkään vastaa hoivan ongelmiin vaan monimutkaistaa niitä ja saa pohtimaan, miten hoivan teknologisoituessa on kiinnitettävä huomiota etiikkaan enemmän-kuin-inhimillisenä saavutuksena.
Kirja-arvio:
Iiris Lehdon kirja-arvio käsittelee Hoivan pimeä puoli –teosta (toim. Tiina Sihto & Paula Vasara). Arvioinnissa todetaan teoksen käsittelevän hoivan pimeitä puolia monipuolisesti ja kirja sopii niin hoivatutkijoille, sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville ammattilaisille kuin oppikirjaksi korkeakouluihin. Myös päätöksentekijöitä kannustetaan ottamaan kirja lukulistoille.
Lue koko lehti täältä: https://journal.fi/janus