Gradupalkinto

Yhdistys palkitsee vuosittain Sosiaalipolitiikan päivillä edellisen lukuvuoden parhaan sosiaali- tai yhteiskuntapolitiikan pro gradu -työn. Jokainen yhteiskuntapolitiikkaa tai sosiaalipolitiikkaa opettava yliopisto lähettää yhden ehdokkaan palkinnon saajaksi, ja valinnan tekee Sosiaalipolitiikan päiviä järjestävän yliopiston edustaja. Ehdokkaat on vuodesta 2013 saakka lähetetty valinnan tekijälle siten, että tieto gradun tekijästä ja hänen yliopistostaan on anonymisoitu.

Gradupalkinnon saaneet vuodesta 2003:

2021 Anna Mäkelä (Tampereen yliopisto): Etsivän vanhustyön paikantuminen osaksi vanhusten hoivaa ja palveluja: Palvelukatveita paikkaamassa ja järjestelmää tulkkaamassa
2020 Mikko Myllymäki (Jyväskylän yliopisto): Terveysala digitalisoituu – mikä lisää uusien digitaalisten omahoitopalvelujen käyttöaikomusta terveysammattilaisten keskuudessa?2019 Krista Herranen (Jyväskylän yliopisto): ”Äiti, tulisit joskus edes viideltä kotiin” : johtajanaisten työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet ja ratkaisut
2018 Helena Hautala (Turun yliopisto): Sosioekonominen huono-osaisuus ja toisen asteen koulutus Suomessa – sukupuolittaista tarkastelua
2017 Lari Nerg (Jyväskylän yliopisto): Saamelaisuuden diskursiivinen rakentaminen Suomen saamelaiskäräjien lausuntoteksteissä
2016 Reetta Kosonen (Helsingin yliopisto): Toimeentulotuen sanktiointiregiimit. Institutionaalinen vertailu toimeentulotuen sanktioinnista kahdessakymmenessä Euroopan maassa 
2015 Antti Hämäläinen (Tampereen yliopisto): Muuttuva kansalaisuus ja vanhuspalveluiden käyttäjien toimija-asemat
2014 Emilia Leinonen (Jyväskylän yliopisto): Henkilökohtainen budjetti – systemaattinen kirjallisuuskatsaus kansainvälisestä tutkimuksesta
2013 Laura Kumpuniemi (Itä-Suomen yliopisto): ”’Kyllä mä oon tervetullut täällä Lieksassa’. Maahanmuuttajanuorten kokemuksia vastaanottavuudesta suomalaisessa maaseutukaupungissa”
2012 Sauli Hyvärinen (Turun yliopisto): Mahdollisuuksia tasa-arvoon? Perhetaustan vaikutus toisen polven maahanmuuttajien yhteiskunnallisen menestyksen mahdollisuuksiin Suomessa
2011 Minttu Kuronen-Ojala (Jyväskylän yliopisto): Revivalistiset ideat ja äitien toimijuuden mahdollisuudet pienen lapsen kuoleman kohtaamisessa sairaalainstituutiossa ja vertaistukiyhteisöissä
2010 Aila Niemi (Turun yliopisto): Vivahteikas vanhuus. Suomalainen lepokoti kanadansuomalaisten siirtolaisten etnisen vanhuuden näyttämönä
2009 Miia Marika Toivo (Tampereen yliopisto): Kerrottu epäoikeudenmukaisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa ja sosiaalietuuksissa
2008 Antti Tanskanen (Helsingin yliopisto): Vuokratyö työelämän ääri-ilmiönä. Tutkielma vuokratyöstä ja tämän päivän työelämästä
2007 Hannes Linjama (Helsingin yliopisto): Malmin lentokenttä maankäytön konfliktina
2006 Tanja Kuronen (Helsingin yliopisto): Suursiivous eli tutkimus vanhusten kotisiivoustyön haasteista
2005 Ulla Salovaara (Jyväskylän yliopisto): Kahden vaiheilla – kurdinuorten elämää diasporassa
2004 Tanja Aitomurto (Jyväskylän yliopisto): Hyvien perheiden pojat murhasivat kylmästi – miksi? Syylliset ja syyttömät Heinojen surmaa seuranneen moraalisen myrskyn pyörteissä kolmessa sanomalehdessä
2003 Tuuli Hirvilammi (Tampereen yliopisto): Kulutuskarkuruus elämänpoliittisena valintana

Janus-palkinto

Janus-palkinto myönnetään parhaasta nuoren tutkijan artikkelista Janus-lehden yhden toimituskauden (kolme vuotta) ajalta. Yhdistys jakoi Janus-palkinnon edellisen kerran Sosiaalipolitiikan päivillä 2020 Helsingissä. Palkinto myönnettiin Peppi Saikulle artikkelista Valtion ja kuntien vastuunjako pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa – Sisällönanalyysi hallitusohjelmista ja hallituksen esityksistä 1995–2015

Vuonna 2017 Palkinto myönnettiin Sari Mäelle ja Toni Ryynäselle artikkelista Köyhät, pakotetut, kyvyttömät ja toivottomat – sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia taloudellisesta asemasta.

Vuonna 2014 Liina Sointu sai palkinnon artikkelista Läsnäolo hoivan arjessa. 

Vuonna 2011 palkinnon saivat Antti Tanskanen ja Mirkka Danielsbacka artikkelista Perheen vai yhteiskunnan vastuu? Suurten ikäluokkien auttamisasenteiden tarkastelua. Artikkeli on julkaistu Januksen numerossa 1/2009 ja se löytyy Januksen kotisivulta. Ensimmäinen Janus-palkinto myönnettiin Jyri Liukolle vuonna 2008.

Sosiaalipolitiikka –palkinto

Yhdistys jakaa määräajoin vuonna 1987 perustettua Sosiaalipolitiikka-palkintoa. Palkinto voidaan myöntää yksityiselle henkilölle, työryhmälle, järjestölle, tutkimuslaitokselle, kunnalle, laitokselle tai virastolle, joka ansiokkaalla toiminnalla on edistänyt sosiaalipolitiikan toteutumista ja kehittämistä.

Sosiaalipolitiikan päivillä 2019 Joensuussa Sosiaalipolitiikka-palkinto myönnettiin Briitta Koskiaholle. Koskiahon tutkimustyön keskiössä ovat olleet edelleen ajankohtaiset teemat: hyvinvointikysymykset, kaupunkipolitiikka sekä ympäristö- ja asuntopolitiikka. Hän on myös tarkastellut sosiaalipolitiikan markkinoistumista, yksityistymistä ja valinnanvapauden merkitystä sekä julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan välisen suhteen muutosta. Häntä on kiinnostanut ihmisten hyvä elämä yhteiskuntien muuttuessa.
Lisätietoja tiedotteesta.

Sosiaalipolitiikan päivillä 2013 palkinto myönnettiin Olli Kankaalle. Palkinnolla haluttiin huomioida Kankaan ansiokas ja kansainvälisesti arvostettu uransa sosiaalipolitiikan tutkimuksen ja toteutumisen hyväksi. Kangas toimii tutkimusjohtajana Kelassa. Lisätietoja tiedotteesta.

Yhdistyksen juhlavuonna 2009 palkinto myönnettiin Jorma Sipilälle. Palkinnon myöntämistä perusteltiin mm. merkittävästä akateemisesta toiminnasta niin sosiaalipolitiikan kuin sosiaalityön alueilla. Takana on pitkä yliopistoura Tampereen yliopistossa sosiaalipolitiikan, erityisesti sosiaalityön professorina vuodesta 1982. Tätä ennen hän on toiminut eri tehtävissä Helsingin, Joensuun ja Jyväskylän yliopistoissa. Ansioksi on katsottu myös toimiminen Sosiaalipolitiikka aikakauskirjan päätoimittajana vuonna 1977 ja Januksen päätoimittajana 1996-1997.

Aikaisemmin palkinnon ovat saaneet Antti Karisto (vuonna 1987), Ilkka ja Vappu Taipale (1989), Risto Jaakkola (1991), Olavi Riihinen (1994) ja Kansalaisten hyvinvoinnin alueelliset tukiverkostot eli HYVE-projekti (1996). Palkinto myönnettiin myös vuonna 1999, mutta tuolloin henkilö halusi pysyä tuntemattomana ja luovutti palkintosumman edelleen diakoniatyölle käytettäväksi ruokapankkitoimintaan. Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki palkittiin vuonna 2002.