Janus-palkinto Peppi Saikulle pitkäaikaistyöttömien aktivointia käsittelevästä artikkelista

Kolmen vuoden välein jaettava Janus-palkinto nuoren tutkijan (ei-väitelleen) artikkelille on myönnetty tänä vuonna Peppi Saikulle artikkelista Valtion ja kuntien vastuunjako pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa – Sisällönanalyysi hallitusohjelmista ja hallituksen esityksistä 1995–2015. Artikkeli valikoitui toimikauden 2017-2019 parhaaksi päätoimittajien esikarsinnan sekä yhdistyksen johtokunnan jäsenistä koostuneen raadin arvion perusteella.

Palkittu artikkeli tarkastelee pitkäaikaistyöttömien aktivointia sekä valtion ja kuntien välistä vastuunjakoa koskevia poliittisia toimintalinjauksia kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolla. Tutkimusaineistona ovat hallitusohjelmat ja hallituksen esitykset. Saikku lähestyy aktivoinnin sektori- ja hallinnonrajat ylittävää koordinaatiota hallinnan kysymyksenä, joka edellyttää uudenlaisia hallinnollisia prosesseja sekä valtion ja muiden toimijoiden välisten suhteiden uudelleenmäärittelyä. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan julkisen sektorin vastuu aktiivisessa työvoimapolitiikassa on tarkastelujaksolla muuttunut epäselväksi ja yksilön vastuu sekä markkinaehtoiset toimintamuodot korostuneet. 

Palkinnon perustelujen mukaan Saikku kuvaa artikkelissaan ansiokkaasti työttömyyden hallinnan vertikaalisia ja horisontaalisia ulottuvuuksia ja verkostomaiseksi muodostuvaa toimintarakennetta työttömyyden hallinnassa. Vertikaalinen ulottuvuus koskee valtion ja paikallisen tason yhteensovittamista ja horisontaalinen ulottuvuus eri hallinnonalojen eli työvoima- ja sosiaalihallinnon välistä koordinaatiota. Tulokset myötäilevät aiemman tutkimuksen tuloksia aktivointipolitiikan kehityksestä sekä kuntien ja valtion vastuunjaosta. Saikun artikkeli kuitenkin osoittaa, että kysymykset hahmottuvat hieman erilaisina hajautetun ja verkostomaisen hallinnan näkökulmasta ja pidemmässä ajallisessa tarkastelussa. Artikkelissa kuvataan, miten pitkäaikaistyöttömyyden ongelmat aletaan nähdä yhä vahvemmin sekä työvoima- että sosiaalipoliittisena kysymyksenä ja vastaavasti työvoimahallinnon ja kuntien sosiaalitoimen yhteisenä tehtävänä. 

2000-luvulle tultaessa pitkäaikaistyöttömyyttä koskevien työllisyystoimien ymmärrys aktivointina ja aktiivisen sosiaalipolitiikan kysymyksenä ovat tehneet työttömyydestä lisääntyvästi yksilön ”työllistyvyyttä” koskevan ongelman. Näkökulmalla on perusteltu valtion ja kuntien yhteisvastuuta ja sitä, kuinka työllistymisen esteenä olevien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan valtion ja työvoimahallinnon lisäksi myös paikallisesti organisoituja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Myöhemmin kohderyhmän palvelutarpeet liitetään sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia korostamalla yhä vahvemmin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Valtion ja kuntien välisen suhteen hallinnan tavoissa on Saikun mukaan tunnistettavissa Suomessa samoja piirteitä kuin muualla Euroopassa: työllistämisen vastuun hajauttamista paikalliselle ja alueelliselle tasolle, verkostomaisia yhteistyörakenteita sekä markkinaehtoisten toimijoiden merkityksen lisääntymistä. 

Artikkeli kytkeytyy keskusteluun julkisesta hyvinvointivastuusta ja sen muutoksesta Suomessa. Se täydentää aiempaa, usein uudistusten toimeenpanoon liittyvää tutkimusta pitkäaikaistyöttömyyden hoidosta. Artikkelista tekee erityisen ansiokkaan se, että aihetta on tarkasteltu paitsi moniulotteisen ja monitoimijaisen hallinnan myös valtiollisen ja paikallisen suhdetta koskevan vastuunjaon näkökulmasta, ajallista ulottuvuutta unohtamatta. 

Artikkeli on osa Peppi Saikun Helsingin yliopistossa vuonna 2018 valmistunutta väitöskirjaa ”Hallinnan rajoilla: Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä”. Peppi Saikku työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Recent Related Posts

Kommentointi on suljettu.