Janus-palkinto 2014 Liina Soinnulle

Järjestyksessään kolmas Janus-palkinto jaettiin Sosiaalipolitiikan päivillä Joensuussa 2014. Palkinto myönnettiin Liina Soinnulle artikkelista Läsnäolo hoivan arjessa. Artikkeli on julkaistu Januksen numerossa 2/2011 ja se löytyy Janus-lehden kotisivuilta. Janus-palkinto myönnetään parhaasta nuoren (ei-väitelleen) tutkijan artikkelista Janus-lehden yhden toimituskauden (kolme vuotta) ajalta.

Palkittu artikkeli käsittelee omaishoivan arkea puolisoaan kotona hoivaavien iäkkäiden ihmisten kokemana. Artikkelissa kysytään, millaisia ulottuvuuksia läsnäololla on hoivan arjessa ja miten puolisoaan hoivaava ne kokee. Aineistona ovat iäkkäiden puolisoaan kotona hoivaavien naisten haastattelut. Hoivaa antavan näkökulmasta läsnäololla on kaksi perusulottuvuutta: yhtäältä läsnäolo on konkreettista lähekkäin olemista, toisaalta se on kokemuksellista ja toiminnallista suuntautuneisuutta kohti hoivaa tarvitsevaa puolisoa. Arjessa läsnäolo on huolehtimista, valveilla- ja varuillaanoloa sekä oman tilan kaipuuta. Läsnäolo huolehtimisena on huolenpitämistä puolisosta ja tämän turvallisuudesta vastaamista. Valveilla- ja varuillaanolo puolestaan liittyy yhteisen asunnon jakamiseen ja toisinaan myös oman turvallisuuden varmistamiseen. Intensiivinen läsnäolo toiselle tuottaa tarpeen etäisyyteen ja omaan tilaan, jossa olla läsnä itselle.

Artikkelissa läsnäolon ulottuvuudet ja kokemukset asetetaan haastamaan sosiaalipolitiikkaa, joka osallistuu merkittävällä tavalla ruumiillisten toimijoiden arjen ehtojen muotoilemiseen ja hoivavastuun jakamiseen. Yhdessä asuvien hoivan osapuolten näkökulmasta merkittäviä ovat palvelut, jotka mahdollistavat katkoksia tihentyneeseen läsnäoloon. Keskeistä on kodin ulkopuolisten intervallihoitojaksojen ja kotiin tulevien – toistaiseksi vähäisten – omaishoivaajan poissaolon mahdollistavien palvelujen saatavuus ja laatu. Jotta kotona vanheneminen ja omaishoivan lisääminen olisi eettisesti kestävä ja yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen sosiaalipoliittinen tavoite, olisi näitä palveluja oltava saatavilla huomattavasti nykyistä runsaammin ja joustavammin.

Soinnun artikkeli edustaa samanaikaisesti perinteistä ja uudenlaista sosiaalipolitiikan tutkimusta. Sointu arvioi sosiaalipolitiikan toimeenpanoa arkielämän näkökulmasta tuoden esiin sosiaalipolitiikan limittymisen ihmisten arkielämään. Samalla hän avaa näkökulman uudenlaisiin, ikääntyvän väestön hyvinvointiriskeihin. Kuten Sointu esittää, omaishoivan arjen ja läsnäolon kokemusten ymmärtäminen on sosiaalipoliittisesti tärkeää, sillä omaiset ovat keskeisin vanhoille ihmisille hoivaa antava ryhmä. Kotona annetaan ja saadaan paljon hoivaa, mutta emme tiedä kovin paljoa siitä, miten omaishoivaajat tilanteessa pärjäävät ja miten he jatkuvan läsnäolon tarpeen kokevat.

Soinnun artikkeli osoittaa hyvää tieteellistä ajattelu ja analyysikykyä, mutta myös luovuutta ajatella tarkasteltavaa ilmiötä uusin käsittein ja näkökulmin. Artikkeli on tärkeä puheenvuoro yhteiskunnallisesti, tuoden esiin hoivan ja kodin yhteen kietoutumisen myönteisiä ja kielteisiä puolia hoivaajien näkökulmasta.

Liina Sointu valmistelee aiheesta sosiaalipolitiikan monografiaväitöskirjaa Koti hoivan tilana: tutkimus puolisoaan hoivaavien eletystä arjesta Tampereen yliopistossa. Tutkimuksen on määrä valmistua vuonna 2015. Sointu tekee tutkimusta osana Hoivan ja sosiaalipolitiikan tutkimusryhmää ja työskentelee tutkijana yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä Tampereen yliopistossa.

Recent Related Posts

Kommentointi on suljettu.